Isävero

Sunnuntaina on isänpäivä. Suvainnette retroilla.

Oli ystävälläni, joskin läheiselläni, herra V:lläkin ollut kokonainen perhe viisivuotiaaksi. Isänpäivää hän ei ole koskaan sallinut itselleen vietettävän. Riitti kun tytär, Timjami, piipahti sylissä.

Isällä olivat pahkuraiset sormet ja silmät kuin pohjattoman surun kaivot. Ja ilon.

Isä eli lapsuutensa ja nuoruutensa Kuopiossa.

Elämä narrasi 1930-luvulla isän ja äidin toisaalle, Valkeakoskelle, Tampereelle ja Joensuuhun.

Sinne isä rakensi talon. Tärkeimpänä hanslankarina oli pikku-V.

Välillä istuttiin rappusilla ja isä otti, no, ottipa mitä otti ja puheli aina mukavia:

– Katsopa poika karttaa niin hoksaat kuinka suurin osa maapallosta on vettä ja kuinka mitätön osa maata.

Isä halusi poikasena merille. Pikku-V kyllä ymmärsi, että väliin oli tullut kaikenlaista, etenkin muuan Tyyne Heinäveden kirkonkylästä.

Isä jutteli, että kun hän pääsee eläkkeelle, muutetaan takaisin Kuopioon. Ei hän eläkkeelle ehtinyt kuten ei merillekään vaan tempaistiin 44-vuotiaana taivaan pilvilaivaan huuhtomaan Suuren Kapteenin komentosiltaa.

Elettiin marraskuuta. Isä oli lähdössä töihinsä, johtamaan suon ojitusta Kaavilla ja oli epätavallisen vakava:

– Kaikki olisi niin hyvin, ellei minulla pumppu reistailisi.

Silloin V päätti hankkia isälle uuden pumpun. Hän osti se Mecanon ruuvimeisselillä Taposen Jussilta.

V kätki pumpun ja öljysi sitä joulua varten. Kunnes eräänä marraskuun aamuna ovelle ilmestyi kaksi miestä mustissaan. Yhä V kuulee korvissaan äidin huudon kun he kertoivat kuolinuutisen.

Sitten saapuivat vieraat hautajaisiin ja äiti sai toistaa, että pumppu se oli, reistaili.

Silloin pikku-V, liki mykkänä pidetty, puhkesi ääneen:

– Se oli joulun vika, se on niin kaukana. Minulle oli isälle lahjaksi uusi pumppu!

Eikä kukaan nauranut. Ei yksikään.

Siitä pitäen V on isänpäivänä tuntenut itsensä uhanalaiseksi kuin muuttohaukka.

Mutta silti: myönteisen kateelliset isänpäivän toivotukset teille, joilla on ollut elämässä ehta miehen malli.

IMMU