Roolimalja

Iltapäivällä ratkeaa muuan sukupuolirooliasia eduskunnassa. Olkaveljeni Ojarumpu ja minä olemme kyllä oppineet roolijaon. Tiedämme rajamme kotiyhteisössä. Kun käsky tekemään jotain, aina imuroinnista viemärin avaamiseen, homma hoituu, rooleitta ja rajoitta.

Olimmekin, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, arkiajassa kiinni.

Ojarumpu oli alustavasti hilpeä ja kysyi, antamatta vastata:

– Miksi kutsutaan ikääntyvää rakastajatarta? Jalkaharpuksi.

En malttanut minäkään:

– Mikä on vieraissa ravaava pulska juoppo mies? Monityydyttämätön rasvahappo.

Istuimme paraikaa paikallisbussissa. Ettäkö miksi? Koska tiedämme siis rajamme. Kuten promillerajan.

Ojarumpu yltyi vielä:

– Oletko kuullut, että poikkitieteellinen mieliharmimme Kyyrysyrjän Osku on ryhtynyt tekemään ruokaa, tamppaamaan mattoja ja käymään kaupassa?

– Minne joutui hänen uuras osapäiväinen kodinhoitajansa?

– Osku nai hänet.

Viereispenkin naispari silmäsi pejoratiivisesti.

Bussissa oli enimmäkseen koululaisia. Se tarkoittaa, että vanhempaa väkeä oli seisomassa ja kuuntelemassa kansankuppilamaista kieltä. No, antaa nuorten istua, jaksavat vanhoina seistä, tuumasimme sävyisästi.

Tultiin pysäkille. Sisään nousi neito, iho kuin alabasteria, pylly kuin Nukkumatin tyyny, hiukset Elovena-paketista. Jos nyt myönteinen arkipäivän sovinismi sallitaan.

– Hän silmäsi täysiä penkkejä ja lausui:

– Eikö todella löydy sijaa raskaana olevalle naiselle?

Ojarumpu pomppasi vieteriukon ketteryydellä ylös ja tarjosi penkkiä. Sitten Ojarumpu ei malttanut, hilpeyttään kai, vaan tiedusteli valkyyrialta:

– Suvaitsetteko tiedustella kauanko olette jo ollut siunatussa tilassa?

Neito väläytti 32 helmen hymyn ja lausui äänellä, joka oli hento kuin pienen pensaslinnun liverrys aamuhärässä:

– Kohta vartin!

Saavuttiin torille. Mykäksi muuttunut Ojarumpu tunki ensimmäisenä ulos bussista, hyvästelemättä tai edes nyökkäämättä neidolle.

Varsin arkisovinistista käytös-, tapa- ja sukupuolierottelukulttuuria niinkin hilpeältä mieheltä tulevaa äitiä kohtaan.

Eikö vaikka?

IMMU