Ramppihuumetta

Askelsin Valkeisenlammen viertä ankarissa tuumissa. Kuinka maailmassa edistytäänkään. Miehet ovat ryhtyneet käyttämään kodinkoneita. Saksassakin muuan pappi on ryhtynyt panemaan olutta

pesukoneessa. Parikymmentä litraa mallasjuomaa valmistuu kymmenessä tunnissa. On siinä ehtoollista ilman leipääkin.

 

Ennen ei kodinkoneilla ollut rinnakkaiskäyttöä. Paitsi kaulimella, jos Pekka Puupäähän ja puolisoonsa Justiinaan on uskomista.

 

Jo kohta pimensivät haaskalinnut taivaan. Rinnalle rähvelsi näet Ojarumpu, olkaveljeni. Hän oli jokseenkin vapaalla kädellä hahmotellussa tilassa. Arvokkuudesta puuttui jotain, ennen kaikkea parranajo.

 

– Melko teatteria on nykymeno, otin pikaisesti aloitteen.

 

– Teatteriin tästä aionkin, iski Ojarumpu ällistyttävästi.

 

– Teatteriin? Sinä? Suvaitsetko lainata puhelintasi, niin kilautan terveyssisarelle.

 

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen ja vaikeni, joten jatkoin rohkeasti:

 

– Klassikkonäytelmäänkö aiot vain näin tekotaiteellisten kyläkynäilijöiden moderniin?

 

Ojarumpu siihen, jo messevästi:

 

– Klassikkoon. On siinä vähän moderniakin mukana. Jopa kansankuppilamaista kieltä.

 

– Onhan tutussa näytelmässä puolensa, myöntelin.

 

– Jo vain vaikka pääosanesittäjä on solakimmat vuotensa ohittanut.

 

– Ymmärrän. Kypsyys karsii joutavan kuotoilun.

 

– Mutta on tässä tämän iltaisessa esityksessä on oma erikoisuutensa.

 

– Valaisset?

 

– Käsikirjoittaja esittää ykkösosaa, toimii kuiskaajana ja jopa lavastajana.

 

– Mikä sinusta on tuommoisessa teatterissa oleellisinta?

 

– Oleellisinta on, että kulissit ovat kunnossa!

 

Ehätimme siinä jo Alavan kirkon risteykseen, jossa loittonimme toisistamme.

 

Vielä ehätin kysymään:

 

– Moneltako esitys alkaa?

– Muutaman minuutin päästä. On anoppini  jokavuotisen vierailun päivä.

 

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu