Satiirin kuti ja huti

Kun kirjoittajan – tai piirtäjän – kyvyt eivät riitä satiirikoksi, hän päätyy kyyniseksi nolaajaksi, vähättelemään naurunalaiseksi kaiken – etenkin vieraalle ylevän – jota ei ymmärrä.

Nolaajia esiintyy kolumnisti-vinjetin alla. Se on loukkaus kolumnien arvoa vastaan.

Suomessa kirjallisia satiirikkoja on ollut vähän. Erno Paasilinnan jälkeen on satiiri talvehtinut. Lajin taisivat vaikkapa Eino Leino Teemu-kautenaan, Pentti Haanpää, Veikko Huovinen ja Joel Lehtonenkin romaanillaan Henkien taistelu.

Lyhyt satiiri on erotettava pakinasta, jonka tarkoitus on paitsi hauskuttaa myös pehmentää. Satiiri iskee heti ja lujaa, ettei lukija luule, että häntä ja yhteiskuntaa silitellään.

Kuolemassa ovat kirpeät nykypakinat, joissa lomittuvat Aapelin inhimillisen suopeus ja Origon lyyrisyys.

Piirroksiin katosi mielenkiinto koska kuvat ovat kömpelöjä ja teksti liian usein murrosikätasoa.

Puhdas satiiri ei pyri ensisijaisesti naurattamaan vaan ärsyttämään. Satiirin naulaa, eikä siihen tarvita paistinpannua, riittävän ajoissa paikalleen pantu piste. Jatko jää lukijan käsityskyvyn ja mielikuvituksen varaan.

Erikseen ovat hölöttäjät, joiden tiedot ovat iltapäivälehtien lööpeistä koottuja pitkitettyjä vitsejä tai vehnästelijät, jotka haluavat sanoa lopullisen totuuden kaikesta maan ja taivaan välillä.

Aito satiirikko ankkuroi työnsä historiaan, filosofiaan, yhteiskuntaan. Se rasittaa nykyihmistä, joka ei kaihda mitään ponnisteluja välttääkseen ajattelun vaivan.

Satiiri on termi jonka löysä viljely, kuten fasismin ja humanismin, tuhoaa sen tehon ja merkityksen – ja tuottaa tuhoa.

Pariisin tapahtumat saivat median monet sesonkihumanistit sallimaan sydämensä liikuttuvan maailmassa, jonka tylyyttä ja armottomuutta he ovat myötäjuoksijoina tukeneet.

Mutta jopa tekoälykin, väärin ja huolimattomasti käytettynä, taantuu narrin tiu'uksi ellei sitä miekan lailla kätke ajoittain vaikenemisen tuppeen.

Töksäyttelijällä ei ole kykyä toivottaa vastenmielistä tahoa helvettiin niin viehättävästi, että se lähtee riemuiten matkaan.

Satiiri voi oikein käytettynä olla tukijalka kauan sitten kadottamamme ymmärryksen etsimisessä.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu