Kuluttajapinnat

Myönnetään: olen pettänyt isänmaan. En kuluta tavarakatseisesti, en pidentänyt työuraa, vietän niukkaliekkistä elämän ehtoota.

Ostin ikikestävät ja -muodikkaat huonekalut Artekista 30 vuotta sitten.

Talo, ikäiseni, remontoitiin 25 vuotta sitten. Laurit, Nevalainen ja Korhonen, hoitivat työn verokirjalla. Ei ole tarvinnut parsia. En ole siis työllistänyt neljännesvuosisataan.

Alakerran vessan takaseinän olen maalannut uudelleen. Siihen pinttyi musta käden jälki syistä, joita ei huoli julkisesti käsitellä.

Pikkuremontit teen aina itse. Kun on tehnyt työnsä päällä, on nyt kädentaitojen vuoro. Työvälineinä on vanha sähköpora, ruuvinvääntimenä meisseleitä, puukkosaha, veitsien teroittamiseen kovasin.

En shoppaile mutta kaikkialla käväisen kirja-antikvariaateissa haistelemassa vanhojen kirjojen tuoksua. Vaimo on näet ehdottanut, että muutamalla seinällä tapettikin voisi näkyä.

Vaatekaupoissa en kuotoile peilin edessä. Vaimolla on taattu maku (paitsi aviomiehen hankinnassa). Hän ostattaa ajattomia klassikoita, joita ei naureta päältä puolessa vuodessa.

Kännykkä on – semmoinen jolla voi soittaa, vastaanottaa puheluja ja hoitaa tekstiviestit.

En käy ulkona syömässä. Kerran ehdotettuani vaimo ja tytär kieltäytyivät jyrkästi ”koska kotona saa luomugourmeta”.

Nykyväki ällistyy, että sitä voi loihtia kokkiveitsellä, kattiloilla ja paistinpannulla ilman monitoimikonetta, salaatinkuivaajaa ja munankeitintä

Onhan tuo kaikki noloa.

Sitten rysähti. Pöyhin säästynyttä setelikasaa ja ostin Picasson! En taulua vaan Citroёnin. Sopii Picassolla pilata ilmaa kiitämällä 2500-3000 kilometriä vuodessa.

Paikka yhteiskunnassa on lunastettu, olen kuluttanut turhaan!

Tästä on kansakunnan parhaiden poikien hyvä jatkaa, Stubbin, Rinteen, Lylyn, Häkämiehen, Wahlroosin jne…

Tulotaso kun on palautettava vuoden 2007 tasolle. Näin äijät turvaavat tulonsa ja työpaikkansa eli voivat aloittaa ikiaikaisen rumban alusta: kilpailukykyä ja työllisyyttä on parannettava, työuria jatkettava, ostovoimaa nostettava, konkursseja vältettävä…

Pelleily jatkuu kunnes joku uskaltaa sanoa ”vapaan” markkinatalouden huomisesta: ”En tiedä.”

Siihen asti: kultaus kuluu, siannahka kestää.

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu