Luokkavieras

Kun elämän peräkamarin ovi raottuu, niin moni alkaa pohtia pääseekö solisevien purojen äärelle vai osoittaako P. Pietari tuikeasti pannuhuoneen portaita. Jos osoittaa, niin voihan aina ilahtua, että on siellä ainakin ystäviä odottamassa.

Suvainnette silti muistuttaa kuinka filosofi B. Spinoza totesi, ettei lahjakas ihminen ei ajattele mitään niin vähän kuin kuolemaa. Lahjakkuus on vain pitkitettyä kärsivällisyyttä nähdä sitä mitä muut eivät näe.

Josko jaksaisi vain noudattaa loppulitviikkiin asti lihansa kutsua? Enoni O sen osasi. Hän kouristeli kuolinvuoteella jaloviinapullo pöydällä. Pappi kysyi, että tuoko se on viimeinen lohtu. Tähän O: On minulla kaapissa toinen.

Missähän seurassa täältä joutuu loittonemaan? Omaa elämääni leimanneet monet asiat ovat hiipumassa: humanismi, rauhanaate, vapaus, veljeys, tasa-arvo. Suvaitsevaisuus on kääntynyt itsekkyysahneudeksi.

Hyvässä seurassa täältä siis erkanen.

Nyt arvot ovat muuta. Lapset eivät tahdo olla lapsia, aikuiset aikuisia eivätkä ikääntyvät ikääntyviä. Suomen poika on aina murrosiässä marakatti, nuorena riikinkukko, nousevassa keski-iässä muka leijona ja lopulta aasi.

Ihmisten asenteet ovat sitä, että ikään kuin alati otettaisiin toisista silmillä arkunmittoja.

Kun koulutustaso on noussut ja sivistystaso samalla laskenut, on tullut enenevässä näitä tosi-tv-ohjelmia, hengissäsäilymiskisoja, extremeksi niitä kiitä kutsutaan. Joskohan niille osallistuvat ovat juuri niitä, joiden hengissä pysyminen on luomakunnalla tuhoisinta?

Minulle on extreme-kokemusta sen verran, että sain seurata äitiäni, joka jäi nuorena leskeksi neljän lapsen ja velkaisen talon kanssa.

Hän kävi 30 vuotta luuttuamassa klo 7-11 ja klo 16-20 yliopiston lattioita. Väliajat hän tilkitsi kokkaamalla neljälle alivuokralaisille, hoiti naapurien siivouksen ja pyykin pesun. Siinä ohessa saivat lapset koulutuksen.

Ei hän luokkavihaan tulistunut, mainitsi vain:

– Niin kauan kuin herrasväki ei pyyhi kengänpohjiaan ja pyyhi kunnolla peräpeiliään, meillä piisaa leipää.

Tämä jeremiadi ei tarkoita, että ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut. Mutta arvot ja kotikasvatus olivat.

IMMU