Onnen häivät

On tutkittu, että Suomessa elää maailman tyytyväisin – siis onnellisin – kansa. Silti valta – EK, Eva, Wahlroosin pankki – uhoaa, että huojumme rotkon reunalla.

Talousveijarit käyttävät tilastoja kuin humalainen lyhtypylvästä. Eivät saadakseen valaistusta vaan tukea.

Eliitti varastaa kertavoitoilla myös niiltä, jotka eivät vielä ole syntyneet niiden arvostettujen nimissä, jotka ovat jo kuolleet.

Tavis on toki eliitin mielestä kelvollinen jos hän on nöyrä, hiljaa rivissä eikä vaadi tasa-arvoa.

Tämä on uusbrutalismin aikaa. ”Onnellinen” vilunkimenestyjä ei tunne sääliä, häpeää, armoa. Tilalle on markkinoitu tylyys, moukkamaisuus, ahneus.

Tyytyväisen kansan syylä, henkinen persu, saa taas korviin asti venyvän erektion kun joku hokee mediassa kuinka kaikki on ahterista.

Jo Nietzsche ennusti nykypäivän: ”Ketkä ovat suurimmaksi vaaraksi tulevaisuudelle? Eivätkö vain hyvät ja oikeudenmukaiset?”

Siis: mikään ei unohdu niin nopeasti kuin hyvä teko.

Arkisen onnen lopputulos koostuu näinkin:

Kun yläkerrassa pohdin mitä ilkeää kirjoittaisin ja rappuja kapuaa uuniin laittamani pinaattilasagnen tuoksu, rakkikoira jalostuu valistuneeksi vahtikoiraksi.

Kun käpytikka nakuttaa kuolleessa omenapuussa, pihan poikki pyyhältää rusakko ja oravapariskunta tomuttaa rajakuusta.

Kun viehättävän naisen kohdatessa en vieläkään koe häntä pelkästään lähimmäisenä.

Kun eduskuntaehdokkaani arvostaa oikeudenmukaisuuden matematiikkaa eikä ahneuden laskuoppia.

Kun yhä halveksin kaiken ylevän saattamista naurunalaiseksi ja ponnistelen salapäin ehtiäkseni valistusihmiseksi, jolla on barokkisielu.

Kun, omahyväisesti (!), muistelen, etten koskaan kiipinyt ryömimisasennossa.

Kun tajuan, kivuissa, ettei kuolema ala silloin kun elämä loppuu. Kun elämä loppuu, loppuu myös kuolema.

Arjen onnessa on aina pisara uutta tietoa, juuren mitta vanhaa, terälehdellinen uskoa ihmiseen ja ripaus murheen mustaa aromia.

Päivän onnellisin tovi, ikään kuin iltahartaus, on kotikatajan juurella, mielessä ikikysymys: Olinko tänään(kään) hänen arvoisensa, jota kohtaan minut on tarkoitettu olemaan hyvä?

Rauhaa. Näin veri virtaa, vuodattamatta.

 

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu