Riippu-ukko

Teki kesää. Ripeksi lämpimästi. Askelsin Valkeisenlammen viertä ankarissa tuumissa. Miksi toisille aina annetaan enemmän kuin toisille? Minulla ei ole edes yhtään addiktiota,riippuvuutta rehvasteltavaksi.

Mutta lehdissä on alituisesti ruikutuksia kuinka joku ostaa tahtomattaan tavaroita ja vaatteita. Toinen viihtyy peliautomaattien liepeillä. Kolmas kiintyy liikuntaan.

Minäkin tunnen yhden, joka innostui rullaluistelusta. Työmatkatkin hän luisteli, aikaa ei jäänyt mihinkään muuhun kuin kiitämiseen. Hänelle riippuvuus tosin kävi onneksi.

Hän on ujo mies eikä osannut tutustua naisväkeen luontevasti, eikä ryhtyä tarinoimaan miesten kanssa tuttavallisesti iskuporakoneista ja autojen porrasperistä.

Kun hän alkoi rullaluistella hän tutustui tukkuun uusia ihmisiä – ambulanssikuskeihin, ensiapupoliklinikoiden henkilökuntiin, kipsaajiin. Lopulta hän joutui yhden näpsäkän fysioterapeutin hoitoon ja on nyt onnellisesti aviossa.

Valppauteni pettäessä rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Otin salama-aloitteen:

– Oletko Ojarumpu havainnut itsessäsi mitään riippuvuutta?

Ojarumpu pysähtyi, oli nuuhkaisevinaan:

– Lipsuttu siis on! Päivittäinen viinaviljely…

–  Ei kun ihan totta. Monet potevat erilaisia addiktioita. Kerrotaan jopa yliseksuaalisuudesta.-

– Annapa ylilyöntien arpeutua. Se ei taida koskea sinua. Sinullahan on vain yksi lapsikin.

– Kuule, joillakuilla osuu kertalaakista napakymppiin. Että siinäpähän itse jäähdyttelet jo viileän vaimosi kanssa.

Jatkoin vielä:

– Sanopa, rehellisesti, onko sinulla ikinä ollut vaikeuksia riippuvuuden vuoksi.

Ojarumpu mietti:

– Vastikään. Oltiin nykyisen, joskin alkuperäisen puolisoni, kanssa saunassa. Silmäsin häntä kiinteästi ylävartaloon ja tuumasin, että tässä me ikäännymme ja niin monilla ikä ja useamman lapsen imetys kuuluu aiheuttavan riippuvuutta. Vaan ei meillä. Siitä seurasi minulle vaikeuksia, useiksi vuorokausiksi.

Siinä näette! Ei edelleenkään yhtä järjen sanaa vakavista asioista.

IMMU