Äet, maetoo

Ystäväni, joskin läheiseni, herra V:n äidin kuolemasta on tasan 15 vuotta.

Siksi V matkasi synnyinsijoilleen. Ihmisen on muistettava lähtökohtansa,ne paikat, joissa hän muistaa olleensa ikikesissä onnellinen.

Sieltä on peräisin maailman kaunein lause: Äet, maetoo!

Äiti oli kuollessaan 90-vuotias. Hänellä olivat koukuiksi pesuvesissä vääntyneet sormet. Kasvot olivat vuosien rypyttämät. Silmät olivat välillä kuin pohjattomat surun kaivot mutta hymyt kapusivat aina silmiin.

Äiti oli niitä, jotka syntyivät tsaarin aikaan. Hän oli nähnyt kuinka maa itsenäistyi veliverisesti. Äiti kuului sukupolveen, joka soti sodat, rakensi talot, tiet, sillat, käynnisti sorvit, maksoi sotakorvaukset. Hänen ansiostaan V:llä oli ollut käytössään rikkauksista tiine maa.

Äiti synnytti viisi lasta. Ensimmäinen kuoli 30-luvun alussa kehtoon Kuopiossa Puijonkatu 13:ssa. Neljän lapsen kanssa hän jäi 50-luvulla leskeksi. Se muutti elämän.

Äidistä tuli siivooja ja naapurien pyykkäri. Silti luonne pysyi: ”Niin kauan kun herrat eivät kopistele kenkiään ja pyyhi kunnolla peräpeiliään meillä riittää evästä.”

Ei äiti uhrautunut, ei masentunut, ei jättänyt omaa eikä lastensa elämää heitteille. Tämä oli hänelle elämän tarkoitus.

Elämässä oli aina ollut ihanteellisuutta vaikka maailma ei alati toivoa suonut. Siitä merestä oli V huomisuskonsa kippoonsa ammentanut.

Viimeisellä käynnillä äiti istui kiikussaan ja V ajatteli, että Tyyne, Heinäveden tyttö, oli järkäle kauneinta Suomea.

Niitä, joita on vähän, on yhä vähemmän. Ovat vain ohituskaistat, kiitotiet, sähköiset jänisräikät, saalistajat. Maksajina olivat aina olleet äidin kaltaiset.

Silti V uskalsi kirkastaa äidin ideologian Bertrand Russellin sanoihin maailmasta, johon tuli pyrkiä. Maailmasta jossa elää luova henki, joka perustuu enemmän rakentamiseen ja luomisen iloon kuin omistamisen haluun ja kadehtimiseen.

Siinä maailmassa, jossa nöyryyttäminen, kostaminen, sotiminen, ihmisarvon polkeminen ovat poissa, olisi V:nkin ollut palkitsevampaa kertoa oppaastaan, maailmanmenosta oikeassa olleesta äidistään.

Opetus: ei pidä vain rukoilla tai uskoa kohtaloon. On itsekin tehtävä jotain.

IMMU