Lukuselvitys

Lukeminen on romahtanut nykylapsilla tablettien ja padien vuoksi. Vekottimet esineellistävät. Sanavarasto niukentuu. Kuka tuntee nämä: röplyyttäminen, päkistäminen, pönttö-örvelö, uivelo?

Lukeminen on elämäni toiseksi paras nautinto. Paras jääköön, perhelehdessä, arvattavaksi.

Vietin lapsena aamut kotona yksin. Joutessani opettelin lukemaan, olinhan jo viisivuotias.

Suosikki oli Grimmin satu Poika joka halusi oppia pelkäämään. Kunpa vain osaisin väristä, hän huokaili.

Ensirakkauteni olivat Punahilkka ja Lumikki. Tuhannen ja yhden yön tarinoiden myötä meri kiehtoi. Sindbadista juurtui uhkaus, jota yhä käytän jos kotona syntyy eripuraa: ”Antaa arpeutua, lähden merille.”

Saduissa on aina onnellinen loppu. Siksi niitä kutsutaankin saduiksi.

Teos joka humautti metrin halolla hartioihin oli Robin Hood. Hän otti rikkailta ja antoi köyhille. Se leimaa yhä yhteiskunnallista utopiaani.

Huckleberry Finnistä tajusin kuinka helposti ihmiset huijataan luopumaan vapaasta tahdostaan. Massana seurataan populisteja, jotka ovat ostettavissa mihin tarkoitukseen tahansa.

Ahneesti luin L.M. Montgomeryn Annat. Toveripiiri ivasi, mutta vuodet osoittivat lukemisen kaukoviisaudeksi. Annan tuntemisesta on ollut jopa sylihyötyä.

Tiina-kirjat luin tyyny vieressä. Jos kaverit yllättivät, sujautin kirjan sen alle.

Hyppäsin suoraan Pohjantähteen. Olin 12 lukiessani ensimmäisen osan ja kysyin äidiltä, että mikä on vitjamuna. Äiti siihen, että mitähän jos lukisit muut osat tuonnempana. Näin asianmukaisesti tapahtuikin.

Luettuani venäläisiä klassikkoja otaksuin olevani Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myškinin sukua. Hän on ainoa oikea kirjallisuuden Kristus-hahmo, yleishurskastelijoiden vastavoima, viattomuudessaan vahva ja siksi ujo, varautunut ja syrjäänvetäytyvä.

Kade olen Jack Londonin Buck-koiralle. Se kuulee susien kutsun ja liittyy niihin. Valvon yhä öitä kuullakseni kutsun. Yhä kauempaa ja kauempaa ulvonta kuuluu.

Lukemattomien (!) seurassa jää ympärille usein kylmä rinki. Se on passeli hinta itsenäisyydestä ja vapautti työvuosina samastumasta joukkoon, josta on luotu erottumaan.

IMMU