Uhkakuppi

Utu vangitsi auringonvalon ja kultainen huntu laskeutui Valkeisenlammen ylle. Mielessä rakentui Sibeliuksen Elegia, jonka sointi pudottaa esiripun jokapäiväisten huolien ja murheiden eteen.

No halvattu, älkää kääntäkö sivua. Kaunokirjallinen osuus päättyy tähän ja raadollinen arki alkaa.

Olin vastikään lukenut, että rouvan nalkutus aiheuttaa miehelle kolminkertaisen kuolinriskin.

Mainitsin siitä vaimolle ja hänen silmiinsä syttyi kumma valo. Puoliso alkoi spekuloi leskeyden eduilla!

Sitten esirippu nousi murheiden edestä. Rinnalle näet rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni.

Ojarummun olemus oli kuin vapaalla kädellä hahmoteltu ja aavistin parisuhdeprobleeman.

Joidenkin avio on kuin maidon keittämistä. Sekin joko palaa pohjaan tai kiehuu yli. No, maito on parasta kylmänä ja aviosuhde on parhaimmillaan jäähtyessään kaveruudeksi ja kauppareissuiksi. Jatkoin silti:-

– Luin juuri pari tutkimusta. Nalkutuskeskeisessä parisuhteessa miehillä on korkeampi riski kuolla sydänkohtaukseen kuin tyynessä aviossa. Mitähän turvonnutta ja rispaantunutta nuoruutensa halinallea silmäävät vaimot tuosta tuumaavat?

– Olet siis kuullut sen tuhkakupin kohtalosta, jonka varastit minulle Pariisista Sartren lempikahvilasta Cafe de Fleurista, keskeytti Ojarumpu.

– Niin lankesin vuoksesi rikoksen polulle. Siinähän oli vihreällä kaunolla kuppilan nimi…

– Sitä ei enää ole. Kokonaisena. Muistat naapurini Mallun, ihanan seppelpääpapittaren. Avitin häntä kirjallisuuden lisensiaattityössä. Hän sai täydet tikit ja eilen moiskautti portilla poskelle kiitokseksi. Puoliso näki. Jäkätti ja mäkätti. Minä sanoin voinhan mennä palauttamaan pusun Mallulle.

– Silloinko nakkasi Pariisin tuhkiksella? Pane, kuule, palaset talteen. Voi olla viimeisiä kertoja kun pususta vieraalta saa noin ison huomion. Josko tuo onkin merkki, että puoliso yhä piittaa sinusta – 40 vuoden jälkeenkin.

IMMU