Aitaressu

Kesän valomerkki, pensasaitaleikkurin terä, välähteli naapuritonteilla. Suuri filosofi on symboloinut, aidan leikkuuseen kai kannustaen, että jos haluaa elää rauhassa, on kaadettava aidat ympäriltään.

Tästä oivallattekin, että laittauduin kävelylle aitaurakointia siirtääkseni.

Tuumailin, että on maailma oudoksi päästetty. Vaikkapa tosi-tv, kuten Helil kyläs ja Kesäkuski, hävittävät todellisuudentajun ja tekee eläintarhojen apinat tarpeettomiksi.

Älylaukka laantui. Rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Otin aloitteen:

– Nykymenossa kaikki hyvä entinen hylätään.

– Tarkoitatko, että nykyhallituksen tekoajattelu onkin vain tapa olla monipuolisemmin väärässä? Jos näet Soinilla kirkkaaksi kiillotetut kilven, onko aika tuumata mitä siitä on pyyhitty pois?

Vilkaisin Ojarumpua uteliaasti:

– Kerropa millä ajalla kehittelet kaikki taiteelliset väläykset, joihin tukeutuen niin uskottavan älypohjaisesti haastat?

– Minulla ei aika hukkaudu lorvailuun…Vietän syvähenkistä elämää, jossa merkittävää on taiteellinen vaikutelma. Spinozan etiikka, Bachin messut, Italian renessanssitaide. Siitä kuteesta on elämännäkemykseni koottu.

Kohta Ojarumpu luennoi kuinka hän pitää kotiöistä kuten juuri nyt ajankohtaisesta aidanleikkuusta:

– Puolisoni on tästä kovin otettu ja arvostaa kiintymystäni kodin askareisiin. Saan puuhastella rauhassa…

– …koska on taiteellinen vaikutelma, täydensin minä.

Loittonimme viileähkösti. Ojarumpu kai päättäneenä, että puhuu minulle vasta kun syönyt tuoretta ruisleipää ja hernerokkaa. Illalla lorvehdin sovintohenkisesti Ojarumpujen liepeille. Leikkurin säksätys kuului jo.

Ja monitoimitikkaidenvieressä seisoi rouva Ojarumpu johtaen toimintaa hallituin käsielein. Juuri ne pienet liikkeet saivat tuumamaan, että se taiteellinen vaikutelma oli, no, täydellinen.

IMMU