Lemmen meikit

Kokkien ja asunnonmyyjien valta tv:ssä on uhattuna. Ruutuun ilmestyy illalta ja aamu aamulta naislääkäri, parisuhteessaan hylätty, joka on kirjoittanut rakkaudesta kirjan, jossa valaistaan kuinka saadaan rakkautta ja kuinka sitä annetaan.

Epäselvää puhetta suoltava nainen on ehta-asialla. Mutta on syytä antaa myös vertaistietopaketti rakkaudesta vaikka olenkin ollut vasta 41 vuotta yhdessä ja samassa aviossa.

Yksi juttu porautuu nykyrakkaudessa pintaa syvemmälle – kyltymätön seksuaalisuus.

Toinen koulukunta taas selittää, että uskollisuus, terveys ja tasa-arvoisuus ovat nousseet entistä tärkeämmiksi parisuhteessa. Tämä ehkäisee muka nk. höylä- ja piinapenkkiefektin aviovuoteessa.

Amerikassa on vapautuneen roisisti tuotu julki, että jopa äänenväri voi ennustaa seksuaalista rakkausaktiivisuutta. Tästä on pääteltävissä, että miellyttävän äänen omaavat naiset ovat alttiimpia uskottomuuteen. Kannattaa viriilien miesten kuulostella.

Miehillä tutkimuksessa on löydetty yhteys äänenvärin, kasvojen miellyttävyyden ja sperman laadun välillä.

On arveltu, että jos mies sanoo, että hänellä oli illalla hauskaa naisen kanssa, hän ei tarkoita keskustelua.

On menty jopa niin pitkälle, että nykynaisen sanotaan hankkivan minkkiturkin samalla keinolla kuin minkit itsekin ovat sen hankkineet.

Jos uskaltaa laillani sanoa, että naisen ruumis on pyhäkkö, ei majatalo, saa jätkäporukoissa hullun maineen.

Paljon on aviossa pettyneitä miehiä, jotka – kun taikahuilusta on taantunut vesijohto – pohtivat, että olisiko ostettu rakkaus tullut sittenkin halvemmaksi.

Irtoaa rakkaudenjano naisenkin suusta.

Seurustelin nuorena erään Mallun kanssa, joka oli, niin vastenmielisen sovinistista kuin tämä onkin sanoa, jytkykaunotar.

Mutta minä, hidas kun olin silloinkin, en päässyt, no, itse asiaan ja lopulta Mallu kimpaantui:

– Olen minä neitsyt, mutta en mikään fanaatikko!

Suhteemme jäikin kesannolle.

Suvainnette kertoa vielä seksiviritteisen mutta viattomuutta korostavan muistelon.

Tyttö ja poika tapasivat tansseissa. Poika ei keksinyt puhumista, kunnes lopulta muotoili:

– Tunteeko neiti Gerschwiniä?

Tähän neito herttaisesti punastuen:

– Kyllä se vähän tuntuu.

Heistä tuli hyvin, hyvin onnellisia.

IMMU