Huulen viemää

Näin vuosi kiertää: olemme siirtyneet kevätväsymyksestä suvihirren kautta syysdepressioon. Kaamosmasennus väijyy jo.

Mielenkohennusterapiaksi tarjotaan huumoria.

Mutta: aito huumori onkin realismia, kahlaamista tosiasioissa, ihmisissä ja ilmiöissä. Humoristi on antisankari ja sosiaalisesti tarpeellinen, merkittävä yksilö, joka auttaa sovinnaisuuksiin pakahtuvaa yhteisöä kestämään arjen paineet.

Humoristia ei voi loukata pahemmin kuin rinnastamalla hänet hauskuttajaan, joka hölötyksellään mitätöi kaiken mitä ei ymmärrä, saattaa naurunalaiseksi oikeudenmukaisuuden, hävittää todellisuudentajun ja turmelee sielun.

Veijo Meri hoksannut että jo tosihumoristien elämä on kuin murhenäytelmä: Petronius avasi valtimonsa, Kivi tuli mielisairaaksi, Gogol paastosi itsensä hengiltä.

Syys- ja lokakuussa vaihteessa on eräiden henkilökohtaisten ilotyöntekijöideni syntymäpäivien tihentymä. 24.9. syntyi Jouni Lompolo eli Origo, 25.9. Cervantes, 30.9. Groucho Marx, 4.10. Buster Keaton.

Origo oli runoilija. ”Jotkut puhuvat vanhuudesta elämän syksynä. Ne eivät ymmärrä vanhuutta sen enempää kuin syksyäkään.”

Cervantesin Quijotesta tiedämme vain tuulimyllyt. Mutta hän osasi kaikki kirjoittamisen lajit ja kirjoitti milloin paatoksen, milloin parodian keinoin. Hän osasi kirjoittaa stanzan tai sonetin kenen tahansa henkilön suuhun.

Grouchon huulivoimala on energiaehtymätön. Todellisuudessa tämä kaskulaskin oli varsin lukenut mies: ”Minusta televisio on hyvin sivistävä. Aina kun joku avaa vastaanottimen, menen toiseen huoneeseen ja luen kirjan.”

Buster Keaton syntyi 4.10. Samana päivänä, joskin 55 vuotta myöhemmin, lensi koirankopilla tietoisuuteemme toinen mykkä humoristi – Tenavien Ressu. Se on joko sattuma tai sitten jumala on olemassa.

Keaton oli kolkko ja onneton ja samalla herkkä ja tunnoton.

33-vuotiaana hän oli karrella, syynä juoppous, avio-ongelmat, äänielokuvan tulo. Vuonna 1931 hän oli valmis parantolaan.

Chaplin filmasi 50-luvun alussa Parrasvalot. Keaton säesti siinä pianolla viulisti Chaplinia. Sanaakaan ei vaihdettu. Se on yhä elokuvahistorian hauskin kohtaus.

On sanottu, että sovittava huumori on hengen tulopolitiikka. Mutta vain silloin kun ihmiselle kaikki vieras on inhimillistä.

IMMU