Dostojevskin hyvät ja akanat

Kakkuun kyllästyy mutta leipään ei. Nykydekkareihin kyllästyy – aitoihin rikosromaaneihin ei Keitä jää ikikerrattavaksi jäljelle? Raymond Chandler, Dashiell Hammett ja rikoskirjailijoista suurin F.M Dostojevski.

Dostojevskin elämää leimasi kaksijakoisuus -ulkopuolisuuden tunne ja ajatus ettei ole samanlainen kuin muut.

Hän tunsi sympatiaa rikollisia kohtaan. Sanotaan että Dostojevski oli Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikov mutta halusi olla Idiootin ruhtinas Lev (= leijona) Myškin (myš = hiiri).

Suosikkini Idiootti tulvii pahuutta ja hyvyyttä ja murhaanhan se päättyy.

Sopii muistaa, että Dostojevski kirjoitti myös kirjallisuuden vavahduttavimmat Kristus-hahmot, suurten syntisten ja rikollisten vastavoimat.

He ovat ulospäin avuttomia, jopa naurettavia hyvyydessään nykymitoilla. Ennenhän omatunto kolkutti jos teki väärin, nyt se varoittaa, että joku saattaa nähdä.

Riivaajien Šatov, Idiootin ruhtinas Myškin ja Karamazovin veljesten Aljoša vaikuttavat hyvyydellään ja saavat ympäristönsä ymmälleen ja sekasortoon. He herättävät toiset mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa vihaamaan herättäjää.

On monumentteja vähemmistäkin aineksista tehty: Dostojevski oli epileptikko, maaorjat murhasivat hänen alkoholisoituneen lääkäri-isänsä, kaksi veljeä luhistui juoppouteen, häntä epäiltiin väkisinmakaamisesta, hänet tuomittiin kuolemaan terroristina, häneltä kuoli vaimo ja lapsi, häntä riivasi kyltymätön pelihimo.

Dostojevskia vainosivat ahdistus ja apokalyptiset näyt.

Dostojevskista ovat olleet kiinnostuneita filosofit ja psykiatrit. Persoonallisuuden jakautumisen ristiriidat Dostojevski tavoitti ennen syvyyspsykologian edeltäjiä. Hän oivalsi unet tiedostamattomien toiveiden ilmaisuiksi sekä naamioidun seksuaalisuuden ja itsetuhovietin toiminnan liikkeellepanevaksi voimaksi.

Eksistentialisti hän oli ennen eksistentialisteja. Hän kirjoitti kärsimyksen välttämättömyydestä.

Tekee mieli puhua pirstoutunutta minuutta tutkineen R.D. Laingin termeistä ahmaisu, murtuminen, kivettäminen ja persoonallisuuden riisto tai esineellistäminen., joita hän käytti puhuessaan mielen jakautumisesta.

Täyttä tätä päivää?

Eikö se ole totta niin Dostojevskin romaaneissa kuin nykyarjessa: arkielämässä osittaista persoonallisuuden riistoa viljellään yleismenetelmänä, joka hyväksytään normaaliksi.

Siihen perustuvat useimmat ihmissuhteet sikäli, että osapuolilla on taipumus kohdella toisiaan tiedostamatta toistensa itseisolemusta.

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu