Paatosta jaloa ja alhaista kieltä…

Kun tosiasiat jyräävät kulissit kumoon, ryhdytään käyttämään suuria sanoja. Meille tyrkytetään nyt toivoa.

Toivo on utua siinä missä nostalgia on hometta. Toivo ja nostalgia ovat alibeja, joilla nykyhetki sysitään syrjemmälle.

Toivon pasuunoijat ovat veijareita, jotka puhuvat yhteisestä veneestä. He haluavat pitää perää. Joku muu soutaa vaikka toinen airo ei enää ole vedessä.

Ahnehtijat kokoavat omaa kekoa yhteisestä korresta.

Pikkuporvarillinen arvokorsetti on alkanut kuristaa. Jospa pääministerikin siivoaisi kaiken hurskastelun talousajatuksistaan.

Muistamme toki kun Juha Sipilä oli ala-asteella ja opettaja kysyi: ”Paljonko on kaksi ynnä kaksi?”

Tähän Juha: ”En halua sanoa mitään täsmällistä lukua.”

Insinööri hänestä tulikin.

Nythän ei enää puhuta kyvystä ajatella toisin vaan kyvyttömyydestä ajatella samoin. Mutta ei maailman tuho synny vastakkainasettelusta vaan siitä, että kaikesta ajattelusta tehdään samansuuntaista.

Erehtyminen on politiikassa inhimillistä mutta suureen huijaukseen tarvitaan vaikeneva yhteiskuntasopimus. Siksi politiikasta on tullut talouden retorinen jatke.

Meillä arvostetaan talouden ja politiikan ”ammattilaisia”. Sopii muistaa, että ammattilaiset rakensivat Titanicin, amatöörit Nooan arkin.

Mutta vahvimmat täällä jäävät eloon. Olosuhteita rakennetaan vahvoja varten.

Kun globalisaatiohuuma alkoi, rehvasteltiin, että rahalla ei ole isänmaata. Entä nyt kun isänmaalla ei muka ole rahaa? No, onhan sillä nöyrä pelottelulla kurissa pidettävä kansa. Luokkajako tämäkin: saalistajat ja maksajat.

Ihanteita silti on oltava, M. Gorkin sanoin: Ihmisen pitää aina olla rakastunut johonkin saavuttamattomaan, ylös kurottaessaan ihminen kasvaa pituutta.

Hän siis saattaa olla onnellinen ilman mitään prameaa ulkoista syytä. Josko hän kiteyttää perusasian: En toivo muuta kuin katteettoman toivon lopettamista. Silloin näet voi jo jotain toivoakin.

Valta mollaa ja syrjii, aina, rakentavasti kriittistä, jaloa toisinajattelijaa. No, vain niitä puita ravistellaan, joissa on hedelmiä.

IMMU

(tämä on retroa mutta jo S. Kierkegaard luotti toistoon.)