Taiteen harhoissa

Kulttuuri, sanotaan, on hetkien suuri syventäjä. Entä nyt kun kulttuuria on mikä tahansa himphamppu?

Yritykset eivät enää vie asiakkaitaan klassisen musiikin konserttiin vaan kuuntelemaan cheekien pulinaa tai chisujen jollotusta.

Sitä mukaa kun koulutustaso nousee, sivistystaso laskee.

Se on kiusallista tämmöisen pettyneen ikääntyvän kannalta – olen poliittisesti koditon, talousasioissa radikaali ja kulttuurissa konservatiivi.

Nythän sarjakuvatkin luokitellaan kaunokirjallisuudeksi myyntilistoilla.

Minulla on kaksi vavahduttavaa kulttuurin syventäjäkokemusta.

Poikkesimme 30 vuotta sitten Aleksis Kiven kuolinmökissä Tuusulassa. Timjami oli silloin kymmenkunta vuotta.

Kerroin kuinka Aleksis korahteli viimeisenä jouluaattonaan: ”En löydä kotoain, en löydä kotoain.”

Suunnattiin kohti Kuopiota kun takapenkiltä kuului nyyhkettä. Kysyin Timjamilta, että mikä on.

Siihen Timjami, itkuun purskahtaen:

– Kun Aleksis Kivi on kuollut…

Aloin kertoa poikien toilailuista Seitsemässä veljeksessä. Itku tyrehtyi.

Oma vavahduttavin lukukokemukseni oli Linnan Pohjantähti. Veljeni Pentti antoi minun lukea sen 12-vuotiaana. En nukkunut koko yönä, olohuoneen seinäkello paukutti pelottavia lyöntejään kun matkasin Lahden tiellä pakenevassa porukassa ja koin murhat Tammisaaren vankileirillä.

Aatu Halme, rauhanmies, ammuttiin kotikylässään ja hän sai pikkupojasta iki-ihailijan.

Tuota tuumasin askeltaessani Valkeisenlammen viertä. Eiköpähän rinnalle rähveltänyt Ojarumpu, olkaveljeni.

– Kunne kiirehdit? hän tiedusti.

– Taidenäyttelyyn. Kutsuttuna!

Ojarumpu, kaikissa sateenkaaren väreissä loimuavassa tuulipuvussa, halusi mukaan.

Menimme.

Ojarumpu juuttui maalauksen eteen, jossa kuvattiin aitosuomalaista järvimaisemaa, punaista mökkiä, ketoneilikoita, alustavasti luhistuvaa aitaa.

Taiteilija tarkkaili tilannetta ja kiiruhti kysymään:

– Pidätte teoksesta, voitte tehdä tarjouksen.

Siihen Ojarumpu:

– Se on kiinnostava ja haluankin tietää missä ympäristössä vietätte kesänne…

Taiteilija loittoni tuohtuneena.

Palailimme Valkeisenlammen vierustalle ja Ojarumpu ehdotti olkaveliretkeä korpimökilleen.

Suostuin empimättä ja Alavan kirkon kohdalla Ojarumpu viritti laulun Maan korvessa kulkevi lapsosen tie…

Muutama ikkuna avatui, saimme parit hillityt aplodit. Kukaan ei puinut nyrkkiä. Nurkillamme taitaa asustaa korpikulttuurineroja laveamminkin.

IMMU

 

 

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu