Valolla päähän

Ruikutus kaamosmasennuksesta on kiivaimmillaan. Kaamos on meillä aina ollut. Sopii muistaa, että niin kauan kuin vuodenajat vaihtuvat, on kaikki ilmastonmuutospaineissa kohdallaan.

Melankolia on oiva masennuslääke. Aika ajoin kun pistäytyy poteron pohjalla ja kapuaa vaikka kynnet verillä taas montun reunalle, se on itsehoitoa tehokkaimmillaan.

Sillä ketkään eivät ole niin vastenmielisiä kuin itseään petkuttavat teennäisoptimistimit.

Oulussa keksittiin parannuskonstiksi kaamosmasennukseen: korviin tungettavatled-valot. Alakulo sammuu oitis eikä pimeä aika työnnä sisimpään huurteista ratakiskoa.

Amerikassa on värivalojen vaikutusta aivojen aktiviteettiin tutkittu eläinkokeilla. Oulussa apinavaihe on voitu jättää väliin, koska tutkittavat ovat oululaisia.

Perimmiltään lienee totta, että ei Suomen mies huuhaata hyväksy. Meillä on aina siirrytty portaattomasti kaamosmasennuksesta kevätväsymyksen ja kesälomakännin kautta syysdepressioon.

On valojen sysäämisessä korviin tietysti innovaatioainesta. Näin saamme maailman lyhyimmän valaistun pururadan korvien väliin.

On näitä vippaskonsteja lääketieteen varjolla aina ollut. Nivelten niksauttajat, iirisdiagnostikot, verenseisauttajat, kaukoparantajat, mahlan tuottajat, älypillerit.

Nyt kun raha määrää yliopistojen toimet, on ylletty tähänkin markkinakikkaan. Valopäähän.

Terve ajoittainen alakuloisuus tai melankolia on keskivahvaa masennusta ja ahdistus paniikkihäiriö. Mahtaako niissäkin diagnooseissa psykiatrin etiikka pykiä? No, sitenhän lääketeollisuus ja osakeomistajalääkärit vaurastuvat.

Tunnen erään lääkärin, joka medikalisaatiota välttääkseen merkitsi alati vastaanotolla ravaavan henkilön potilaskorttiin jpk. (= joka paikasta kipeä.)

Arvattavasti, melankoliaan taipuvaisena, tuskin huolin valoja korviin. Suomen miehen konstit ovat muut, vaikkapa sormi nenään liikennevaloissa.

Ylipäätään kannattaa pitää korvat ja suu kiinni mutta silmät auki.

Nytkin siirtyessäni kaamosmasennuksesta kevätväsymykseen on paras vaihtoehto nakit silmille.

IMMU