Laadun jakeet
Ihmisellä on kytö parantaa elämänsä laatua. Epä-älylliset ykköskonstit ovat rahan keruu ja tavaroiden haaliminen. Vaikka harva rikas omistaa omaisuutensa, omaisuus omistaa hänet.
Moni ryhtyy laatuaikaa saadakseen harrastamaan. On hyviä harrastuksia kuten täkänän kutominen kasvivärjätyistä langoista. On myös huonosti harrastukseksi sopivia asioita kuten politiikka. Kuopion kaupunginvaltuuston penkkiurheilupuolue on tästä hävettävä esimerkki.
Moni rehti valtuutettu kärsii demokratiahalveksunnasta ja kokee saaneensa rajun tuomion: neljä vuotta luritushuonetta.
Moni onnellinen laadunhakija löytää arjen ja pyhän synteesin elämälleen naurusta ja hiljaisuudesta. Hyvä nauru yltää silmiin, paha nauru ei, koska se käy kastamassa myrkkynuolensa sapessa ja sylkee ne suusta toista kohti.
Moni yrittää parabtaa elämänsä laatua menemällä itseensä mutta sitten hän uskallakaan kertoa mitä löysi.
Eikä hyvä hiljaisuus ole mököttämistä. Hiljaisuus on toisen huomioon ottamista, kenties ainoa kristillisyyden siru, joka meissä on jäljellä.
Siinä missä nauru on sielun kuntohölkkää, on hiljaisuus ikioma lepohuone.
Parisuhteessa, joka kestää viikonkin hiljaisuuden, on toivoa. Mutta toivoa on myös jos parisuhde kestää savolaisen esileikin, tunnin uutteran ruinaamisen.
On henkilöitä, joiden saattaa saada kolmen sekunnin äänekkäitä primitiivireaktiota. Mutta parasta on vain pitää silmät ja korvat valppaasti auki ja suu kiinni. Hiljaisuus on näet typeryyden kommenttina sietämättömin.
Vuosikymmenet opettavat kuuntelemaan vetten, puitten ja tuulten sinfonioita. Onnea on ollut kun hoksaa, että rypyt ovat siellä, missä hymytkin ovat olleet. On se niin, että onnellisimpia ovat ne, joilla ei näytä olevan onneensa mitään ulkoista syytä. Juuri he kuulevat lintujen sydämenlyönnit.
Hoivaksi laatumatkalle: Kun ihminen rakastuu, niin tyly todellisuus vääristyy. Siksi kannattaa rakastua, vaikka platonisesti, muutaman kerran vuodessa.
Sitä paitsi suuteleminen on totuuden palveluksessa. Kun suutelu alkaa niin katteeton n puhe lakkaa.
IMMU
Elämisen laadun suhteen elämme nykyään varmaankin runsauden ähkyn aikaa. Jokainen voi löytää harrastuksia joko porukoissa tai itsekseen.
Osaammeko kuitenkaan tarpeeksi löytää sellaisen mielenrauhan, että uskaltaisimme arvostaa sitä, mitä teemme?
Ilmoita asiaton viesti