Viis' veisaamisesta

Ihmisellä on ankara kytö parempaan. Mutta maailman kahtiajako aina vain toteutuu. On ihmisiä, joilla on Hannu Hanhi-efekti. He sujahtelevat elämän kiitoteillä voitosta voittoon.

Sitten on heitä, jotka ovat voittaneet elämäpelissä toriarvalla taskukamman. Mutta yhtä jakoahan elämä on. Junissa on ensimmäinen ja toinen luokka, lentokoneissa bisnes- ja karvahattupuoli, olutta on kolmosta ja nelosta. Raput ja hissi vievät ylös ja alas. On poliittista johtajuutta ja Sipilä.

Tuota pohdimme Ojarummun, olkaveljeni, kanssa askeltaessamme Valkeisenlammen viertä.

Vastaan osui Kyyrysyrjän Osku, ikivalittaja. Aina hän ruikuttaa kuinka hänelle osui elämän ikuisessa sökössä huono perskortti.

Nyt hän vaikutti myönteiseltä:

– Olen keksinyt menestymisidean.

Ojarumpu siihen:

– Valaisset?

Minä taas arvelin, hiljaisessa mielessäni, hänen olevan matkalla radan varteen vartoamaan junaa, tietyissä aikeissa.

Mutta Osku jatkoi:

– Menen illalla raveihin kun olen nostanut salasäästöni. Olen näet syntynyt 5.5. Asun viidennessä kaupunginosassa talossa numero viisi, sen viidennessä kerroksessa. Puolisoni täytti juuri 55. Minulla on viisi lasta. Salatililläni on 5000 euroa.

– Sinullahan oli pitkässä matikassakin viitonen, Ojarumpu ehätti huomauttamaan.

– Älä nyt sotke. Minä menen raveihin ja panen rahani lähdössä viisi hepalle numero viisi.

Mutta Ojarumpu oli järkkymätön:

– Kuulepa järjen ääntä, äläkä veisaa siitä viis. Sinun tuurillasi se pattijalkakoni johtaa kyllä loppusuoralle mutta köyristyy sitten ulostamaan ja muut ravaavat tuskin havaittaviksi pisteiksi horisonttiin.

Osku ei kommentoinut vaan sanoi:

– Tervetuloa huomenna puolisoittenne, sikäli kun teillä heitä enää on, kanssa kokolihaillalliselle.

Näimme Oskun seuraavana aamuna tarjousjauhelihan ostossa.

– Mitenkä ravit? Ojarumpu tiedusteli.

– Hevonen jäi viidenneksi, Osku vastasi silmänurkka kostuen.

Kun loittonimme, niin Ojarumpu nykäisi käsivarttani:

– Huomasitko mikä oli Oskun vuoronumero?

– Viisi, sanoin ilman ivan häivää.

IMMU