Sohvassa elin

On havaittu, että ihmisellä on hyvä olla lempi- eli mielipaikka, jossa hän rauhoittuu, saa asioihin etäisyyttä ja voimaa sirpaloituneen identiteetin kokoamiseen.

Ohoh, olipa se komeasti sanottu.

Filosofi Maija-Riitta Ollila hoksasi taannoin, että sofisti on viisastelija, mutta sohvisti on sohvalla myönteisesti makaaja.

Makailu on sallittua ja suorastaan toivottavaa. Viisas on filosofi-ihminen!

Sohvismi kuuluu ehdottomasti hyvään elämään. Kirjan kanssa tai ilman. Sohvisti tekee vähän, tarkkaan ja harkitusti, että pääsee mahdollisimman nopsaan takaisin sohvalle selälleen.

Sohvistin ajatuksenjuoksuun kuuluu myös henkinen sohva, jota voi kantaa sisällään. Kun jalat juoksevat, mieli lepää sohvalla. Sohvisti ei tarvitse guruja, eikä hän kuuluu siihen kekseliäiden henkisten kääpiöiden laumaan, jotka on ostettavissa mihin vilunkiin tahansa.

Minun sohvani on maailman paras muotoilusta lähtien. Se on Artekin sohva, Ben af Schultenin suunnittelema.

Paljon olen sohvassa viisastunut. Ihan siksi, että runsaasti makailevat ja hitaasti toimiinsa käynnistyvät ihmiset ovat tutkitusti hengenlahjoiltaan vilkkaampia kuin näennäistoimeliaat lajitoverinsa.

Sohvamatkailu on tuumailun lisäksi lempilajejani. Maailman seitsemät meret olen kiertänyt monesti, tunkeutunut Kongo-jokea Joseph Conradin opastamana Afrikan valkeille karttaläikille, kiidättänyt korskeaa orlovilaista laukkaan Ukrainan aroilla kasakka-atamaani Taras Bulban joukoissa.

Mainiota on myös vuodenaikojen vaihtelun hötkyilemätön tarkkailu. Kohta saapuvat koivuihin linnut. Kesäisin läpättävät vaahteroiden lehdet kuin tuhat vihreää suudelmaa. Syksyisin raapivat oksat ikkunaa kylmin kyynelin,lehdet putoavat muuttuakseen mullaksi jälleen. Talvella rajakuusen palttoota tomuttavat oravat. Jänisystävä käy päivätorkuilla aina saman marjapensaan alla.

Kun oikein viimeisen päälle on viikonlopunkin makaillut, voi työhön ryhtyä iloisena. Mutta toki he, jotka ovat viikonlopun reissanneet, puristaneet jonoissa rattia, että se on käsiin sulaa ja nekin jotka ovat epämieluisia vieraita (sukulaisia?) passanneet nitistävät riemuitsevan pelkällä katseellaan.

Loppupäätelmäksi: mistäpä muualta Virallinen noutajani tulee minut poimimaan kuin sohvastani. Siksi jälkisäädöksessä on toivepykälä, että minut tuhkataan mielipaikassani.

Ikirauhaa sohvisteille.

 

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu