Satiirin fakiirit

Kun kirjoittajantai piirtäjän kyvyt eivät riitä satiirikoksi, hän päätyy kyyniseksi nolaajaksi, vähättelemään naurunalaiseksi kaiken – etenkin ylevän – jota ei ymmärrä. Heitä henkiset persut ylistävät satiirikoiksi!

Nolaajia esiintyy kolumnisti-vinjetin alla. Se on loukkaus kolumnien arvoa vastaan.

Suomessa kirjallisia satiirikkoja on ollut vähän. Erno Paasilinnan jälkeen on satiiri talvehtinut. Lajin taisivat vaikkapa Eino Leino Teemu-kautenaan, Pentti Haanpää, Veikko Huovinen ja Joel Lehtonen romaanillaan Henkien taistelu.

Lyhyt satiiri on erotettava pakinasta, jonka tarkoitus on paitsi hauskuttaa myös pehmentää. Satiiri iskee heti ja lujaa, mutta perustellusti, ettei kohde luule, että häntä silitellään.

Kuolleita ovat jo pakinat, joissa lomittuvat Aapelin inhimillisen suopeus ja Origon yhteiskunnallinen lyyrisyys.

Sarjakuvapiirroksiin katosi mielenkiinto koska kuvat ovat piirroksina alkeellisia ja teksti usein pikkupoikarivoa yläkoulutasoa.

Puhdas satiiri ei pyri ensisijaisesti naurattamaan vaan ärsyttämään. Satiiri naulaa, eikä siihen tarvita paistinpannua vaan riittävän ajoissa paikalleen pantu piste. Jatko jää lukijan älyn ja mielikuvituksen varaan.

Erikseen ovat hölöttäjät, joiden tiedot ovat iltapäivälehtien lööpeistä koottuja pitkitettyjä vitsejä tai vehnästelijät, jotka haluavat sanoa lopullisen totuuden kaikesta maan ja taivaan välillä.

Aito satiirikko ankkuroi työnsä historiaan, filosofiaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Se rasittaa nykyihmistä, joka ei kaihda mitään ponnisteluja välttääkseen ajattelun vaivan.

Satiiri on termi jonka löysä viljely, kuten fasismin ja humanismin, tuhoaa sen tehon ja merkityksen – ja tuottaa tuhoa.

Terrori-iskut saavat monet sesonkihumanistit sallimaan sydämensä liikuttuvan maailmassa, jonka tylyyttä ja armottomuutta he ovat myötäjuoksijoina tukeneet.

Mutta jopa tekoälykin, väärin ja huolimattomasti käytettynä, taantuu narrin tiu'uksi ellei sitä miekan lailla kätke ajoittain vaikenemisen tuppeen.

Töksäyttelijällä ei ole kykyä toivottaa vastenmielistä henkilöä helvettiin niin viehättävästi, että tämä lähtee riemuiten matkaan.

Satiiri on oikein käytettynä vahva apuväline etsiessämme sitä ymmärrystä, jonka olemme kauan sitten kadottaneet.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu