Kultainen joutaja?

Ojarummun, olkaveljeni, olohuone hänen omistamassaan mutta ei hallitsemassaan kiinteistössä. Ojarummut ilmensivät parisuhteensa sen hetkistä tilaa: oli hiljaista. Rouva luki Joseph Conradin teosta Pimeyden sydän.

Olin havainnut, että piha oli vasta puoliksi kolattu ja lumen katkaisema omenapuun oksa retkotti hangella.

Hiljaisuutta on kahta lajia. Hyvää hiljaisuutta, jossa häly väistyy ja sitten tätä Ojarumpujen tämän hetkistä, myrskyä ennustavaa, jossa äänet, pelkät rykäisytkin, korostuvat.

Ojarumpu yskäiskini kohdistaessaan huomionsa minuun:

-Missä kaaressa on teillä kiinteistön hoito? Taidat tehdä kaiken nopeasti?

Rouva Ojarumpu siihen rakoon tikkana:

– Meillä ei tehdä kaikkea nopeasti mutta väsytään kyllä…

En ottautunut tuohon vaan laskin pöydälle Ojarummulta lainaamani kirjan, joka, kuinka sattuikaan, osui olemaan Yoshida Kenkon Joutilaan vaellus.

Ojarumpu sen sijaan ottautui:

– Haluaisitko puolisosi rakastavan sinua oman onnellisuutensa hinnalla?

Ehdin aloittaa:

– Kun kohta 42 vuotta on ol…

Mutta rouva Ojarumpu kiilasi väliin silmäten Ojarumpua pejoratiivisesti:

– Hohoh sinä kaippari, juuri niin minä olen nämä vuosikymmenet tehnytkin.

Tähän Ojarumpu:

– Mutta onnesta viis, kauan eläköön luja kiintymys.

Se oli sen verran kireänoloista, että kysäisin ihan moinaan rouvalta:

– Ei ihan hullumpi kirjailija tuo Conrad?

– Ei tosiaankaan. On Conrad todennut jotain kattavaa parisuhteesta.

Ojarumpu ilmiselvästi varautui pahimpaan mutta rouva kuljetti palloa:

– Conrad on sanonut, että naisena oleminen on hirvittävän vaikea homma, koska se on enimmäkseen olemista miesten kanssa.

Loittonin. Mutta tänä aamuna näytti Ojarummun piha kolatun. Se oksakin oli pilkkeinä.

Kotona puolisoni kysyi, että tiedänkö milloin Ojarummut alkoivat kinastella. Minä siihen:

– Toki. Olinhan todistajana heidän häissään.

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu