Haaveratsastajat

Aina on unelmoitu paremmasta elämästä. Haaveissa on noustu korkeuksiin ja pilvistä pudottu.

Moni tärveleekin elämänsä suhteettomilla unelmilla.

Suomalainen unelmoi pääsevänsä kohtuuiässä terveenä kelvolliselle eläkkeelle. Eläkeneuvotteluja seuratessa suosittelen Schopenhauerin Pessimistin elämänviisauteen perehtymistä.

Valtaosa unelmoi rahapelivoitosta vaikka ei uskalla kurkistaa millaisen perskortin on elämän sökössä saanut.

Ammatilliset unelmat huimaavat. Pojat tahtovat NHL:ään. Mutta isä tilkitseekin sortuneita nuoruushaaveitaan keskivertoa lastaan rääkkäämällä.

Ihmelapsilla on tapana jäädä ihmelapsiksi. Kulttuurin saralla se ilmenee.

Teatterikouluun haikaileva päiväunelmoi itsestään Nicole Kidmanina tai George Clooneyna kunnes uupuu eläkkeelle näyteltyään 40 vuotta maaseututeatterissa toista piikaa tai renkiä porstuassa.

Laulajista kuulee kuinka estradit ovat täynnä auditiivisia rangaistuksia synneistämme.

Kuvataiteilijaksi tahdotaan. Koska ei osata perusasiaa – piirtämistä – syntyy moottorisahalla jyrsittyjä puupökkelöitä tai lateksilla hölvättyjä hemmetinmoista päänsärkyä ilmentäviä tauluja.

Toki on vapaus tärvellä taipaleensa. Paavi Johannes XXIII totesi: ”Mies voi pilata elämänsä kolmella tavalla: juopottelemalla, käymällä naisissa ja maanviljelyksellä. Isäni valitsi näistä tylsimmän.”

Hauskimman toiveen esitti Tuntemattoman Honkajoki: ”Yksi toivo minulla vielä on. Kunpa sota loppuisi ja pääsisi isoon taloon sonniksi.”

Minä haaveilin pääseväni Juventukseen kärkimieheksi. Viisas luonto tuli väliin ja sain 12-vuotiaana silmälasit.

Ryhdyin lukemaan ja kirjailijan työ himersi tuskin havaittavana pisteenä horisontissa.

Aloitin – onneksi – venäläisistä klassikoista ja terve itsekritiikki paljasti, että kirjallisuuteni oli kirjoitettu jo 1800-luvulla.

Silti jäljellä on kaksi unelmaa:

Oppisipa soittamaan maailman vaikeimmaksi sanotun Olivier Messiaenin pianosarjan ”Vingt regards ser l' enfant-Jesus”. Suomeksi jotakuinkin ”Kaksikymmentä katsetta Jeesus-lapseen”.

Sivistyisi valistusihmiseksi, jolla on barokkisielu.

Maksim Gorki kannusti näin: ”Ihmisen pitää aina olla rakastunut johonkin saavuttamattomaan, ylös kurottaessaan hän kasvaa pituutta.”

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu