Vapauden laiho
Lapsuuden lukuelämykset ovat ikuisesti mielessä: Robison Crusoe, Huckleberry Finn ja Vihervaaran Anna-sarja. Annaa piti lukea tyynyn kanssa. Jos kaverit jalkapallo kainalossa törmäsivät sisään, saattoi kirjan sujauttaa tyynyn alle piiloon.
Huckleberry Finnin seikkailut (1885) oli ensimmäinen jysäys metrin halolla hartioihin. Sen ovat suomentaneet Tyko Hagman (1904), Yrjö Kivimies (1924), Jarkko Laine (1972)
Poikien seikkailukirjana Huckleberrya ensin luettiin. Aikuislukemistona siitä kasvoi elämäntäyteinen eväs. Twainin viitan alta paljastui ripavakallinen filosofiaa, teologiaa ja hallituspolitiikkaa.
Aikaisin kuolleen äidin ja kyläjuopon pojasta onkin tullut monelle vapauden esimerkki.
Josko Twain tahtoi kirjallaan jo tuolloin osoittaa, kuinka ihmiset luopuvat mitättömistä syistä vapaasta tahdostaan ja vellovat massoina ajamaan omaa asiaansa, tappamaan, perimään rahaa ja pitämään hartauksia.
Heidän innostuksensa on aina ulkopuolisten, omaa etuaan ajavien yllyttämää.
Tarinan juonen, lauttamatkan joella, tuntevat kaikki. Siellä isäänsä paennut Huck ja karannut orja Jim ovat vapaita toisten tahdosta. Rannoilla ahneus sanelee ihmisten arvot eli tasa-arvo on joltakin pois. Ihmisellä on aina ollut hinta ja kauppa-arvo.
Oleellista on hoksata kuinka Huckin oikeudentunto saa syttynsä Jimistä. Petri Tamminen on sanonut, että Jimin maailmankuva on puhdas ja luonnollinen; hän omistaa itse itsensä. Niin voimissaan ihminen on harvoin.
Twainin sarkasmi yltää näet pitemmälle. Hän ei seppelöi kapinaa, ei anna sen kestää vain kirjan verran. Jos kapinan onnistuminen onkin pelkkä haave, se jää elämään. Huck teki veisti sille tielle opasviitan.
George Orwell on kertonut, että Twain näytti joka aamu vaimolleen mitä oli edellispäivänä kirjoittanut. Vaimo poisti sen mitä ei pitänyt sopivana. Armoton sotku syntyi yhdestä voimasanasta. Sana oli helvetti.
Sopii kuitenkin uskoa, ettei rouva olisi voinut estää Twainin kirjoittamasta mitään, mitä tämä todella olisi halunnut.
Orwell toteaa ironisesti, että rouvan oli helppokin saada miehensä antautumaan yhteiskunnan edessä, mutta antautuminen johtui miehen omassa luonteessa olleesta viasta, kyvyttömyydestä halveksia menestystä.
IMMU
Minulla on nuo Laineen käännökset Tomista ja Huckista hyllyssä. Rinnalla on espanjankielinen versio, yritystä kun on ollut opetella sitäkin kieltä. Monta asiaa espanjalaiset sanovat eri tavalla kuin Laine. Yritykseksi on jäänyt tuo espanjan kieli, sillä aina hetken päästä huomaan ahmivani pelkästään Laineen tekstiä.
Jotenkin sekä Twainin etä Dostojevskin ihmistuntemus ja ihmiskäsittely ’kolahtavat’ meikäläiseen. Niissä on jotain läheistä ja omakohtaista, mitä on vaikea selittää. Heistä tulee Wittgensteinin lausahdus mieleen: ’Jos jonkin asian voi sanoa, voi sen sanoa selkeästi’.
Ilmoita asiaton viesti