Savohaava

Kuopio on äänestetty Suomen neljänneksi halutuimmaksi asuinpaikaksi. Ykköseksi riennämme näillä:

Kateet levittävät Savosta valheita: emme muka kykene nauramaan itsellemme.

No: julistin testamenttaavani aivoni Itä-Suomen yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle. Vaimo: ”Onhan siellä pienikin apu tarpeen.”

Viha on taas niin syvä tunne, että se vaatii merkittävän kohteen, toisen savolaisen.

Ei kaikkien huoli olla syntymäsavolaisia. Esa Pakarinen (s. Rääkkylä) osoitti kuinka ympäristötekijät ovat merkittävämpiä kuin perintötekijät. Saku Kuosmanen (s. Helsinki) on kuin luomuviljelty savolainen. Atik Ismail (s. Helsinki) on pelkkää sydäntä.

Synnyin Joensuussa josta 41 vuotta sitten muutin Kuopioon isäni lapsuus- ja koulukaupunkiin. Äiti oli Heinävedeltä. Sekoitus on kai sietämätön – savolaisvenkoilugeenit ja karjalainen salaoveluus.

Etelän väellä rapsahtavat posket aknelle kun valmistamme konjakkia. Ihmekös kun ranskan kielessä savoir-faire tarkoittaa taitavuutta, kekseliäisyyttä ja kykyä mukautua eri olosuhteisiin.

Sievistelevät etelän jäntevänsuonikkaat salaattisutturat – meillä Savossa suositaan pyöreitä pyknikkoja, joissa piisaa taputtelemista – imaista lisäkeherneet nenäänsä kun ripakukko matkaeväänä yleistyy..

Mutta katsellaan nyt hötkyilemättä lajinsa.

Yliuuraan työnteon välttely on taitolaji. Savolaiset ovat silti raivanneet kivisimmät pellot, rehkimättä. Muut etsivät yhtä dogmaattista ratkaisua, savolainen keksii kymmenen vippaskonstia.

Työläistä hommista selvitään Tom Sawyer –efektillä. Kun vekkulein virkkein uskottelee työn palkitsevuutta, käyvät muut käsirysyyn päästäkseen hikoilemaan.

Jos Luther olisi aloittanut uurastusetiikkansa kylvämisen Savosta, hänet olisi naurettu järkiinsä.

Mikäli piru on Savossa irti, sen annetaan mennä menojaan. Siksi täällä ei juuri esiinny päkistämispohjaisia haittoja kuten peräpukamia.

Savolaisrakkaus hellyttää. Nuoret, Pietari ja Maria, seurustelivat ja koitti totuuden puhumisen hetki. Pietari aloitti:

-Vaikka nimeni on Pietari en ole mikään pyhä mies.

Siihen Maria:

– Vaikka nimeni on Maria, en ole enää…

Kesken lauseen hän punastui suloisesti ja he elivät Kuopiossa onnellisen elämän.

Kun muut heimot joutuvat puheisiin savolaisen kanssa, se asettaa heidät mittoihinsa. Kukin saa merestä vain sen verran kuin hänen kippoonsa mahtuu.

IMMU