Keittolaukaus

Saksan kauppa myi Italian parsaa, nippu 1,99 euroa. Loihdin päiväruoaksi parmesaanilla ja basilikalla aateloidun parsarisoton.

Se sai palaamaan kirjallisuuden makunautintoihin:

Kansaa on päntiönään mollattu ruokatottumuksista. Dieettiä suositellaan. No, ovat dieettiruoat ihan kelvollisia kun niihin lisää suolaa, kermaa ja voita.

Täytynee syödä kunnon evästä tästedes silmillään:

Suomalaisessa kirjallisuudessa ei ruokaa juurikaan ole ylistetty. Ruoka ja sodan uljuus ovat alati yhtyneet.

J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat on melkoinen nälkähistoria. Tuntemattomassa sotilaassa  ruoasta eli sen puutteesta evästetään runsaasti.

Hernesoppatykin ääressä kuotoiltiin, että siellä herne toveria ehtii mutta turha on työnsä.

Laveasti on tullut vatsan nautintoja harrastetuksi kaunokirjallisuuden myötä.

Petronius on vienyt Trimalkion pitoihin, Rabelais on tutustuttanut Gargantuan röyhtäilyskaalaan. Anatole France houkutteli Kuningatar Hanhenjalan ravintolaan apotin seuraan:

Ruoan taso vaihteli mutta apotti opasti suhtautumaan: ”Vaikka viini oli hapanta ja ruoka keskinkertaista, ambrosia ja nektari virtasivat huuliltamme.”

Piipahtelen Venetsiassa Donna Leonen myötä nauttimassa komisario Brunettin professoripuolison, kreivitär Paolan loihtimista kotilounaista: zuppa di pescea, herkkutatteja ja tagliatellea.

N. Gogolilla piisaa kellukkamahaisia suursyömäreitä ja V. Huovisella myös. Hauskin ruokanovelli on A.P. Tšehovin Seireeni joka saa kitalaen natskumaan.

Yhä istun vuosittain Moskovassa ansioituneen professori Nikolai Stepanovitšin, kenraalin, salaneuvoksen ja ritarin luona novellissa Ikävä tarina.

Hänestäkin kertoo A.P. Tšehov.

Professori, puolison suureellisiin illallisiin tympääntynyt, pyytää sisäkköä valmistamaan meille kaalikeittoa, maukkaita piirakoita ja lahnaa jauhokastikkeessa.

Sen kaiken on pröystäilevä puoliso häneltä evännyt.

Iltamme on kerta kerralta täyttävämpi, monipuolisesti ymmärrettynä.

Nykyelämässä ja syömisessä on paljon samaa. Pienellä näppäryydellä oppii molemmissa paistia leikatessa kätkemään parhaat palat. Kun sitten viimeiseksi tarjoilee itselleen, ei luu jää takuulla käteen.

 

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu