Makupellenä

Hyvää makua on kahta lajia: oma ja väärä. Makupellet, tyylikonsultit, ovat jyvittäneet mikä osoittaa huonoa makua: käyttäytyminen mikä yllyttää kapinoimaan alamaiskyykytystä vastaan.

Valinta on aina paljastus. Se on makuasia muotoili koirakin kun munansa nuoli.

Mutta arjen tosiasioihin:

Äkkivauraus ja huono maku on yhdistelmä, jossa ne solahtavat toistensa lomaan kuin pirunnyrkin palikat.

Uusilla asuntoalueilla se näkyy ympäristöhaittana – osat eivät sovellu toisiinsa. Kotikulmilla Niiralassa se uhkasi – rintamiestalojen lomaan ängettiin valkotiilipöhöjä ruotsinlaivan komentosiltaterasseineen. Asemakaava torjui ökyilyn.

Hyvää makua on, ettei lankea kiistelemään makuasioista. Kylässä sisustuksesta vaikeneminen on paras kannanotto. Tosin se karauttaa kehuja ruinaavan ystävän posket aknelle.

Yksinkertaisuus on hyvä makumittari. Kolmesta en luovu – Artekin kalusteista, Kaj Franckin astioista ja Marimekosta. Kauneutta on purjelaivoissa, italialaisissa korkokengissä ja Chopinia helisevässä flyygelissä.

Jos erehtyy miessakkiin joka kälisee vain vieraasta lantiosta, viinasta, armeijasta, urheilusta ja työstä, osoittaa hyvää makua kun vaihtaa vaihkaa pöytää.

Koska kirosanat maistuvat monen huulilla ja kielellä ne ovat tekohurskaiden hampaissa. Jalkovälimerkki ja niinku ovat yleisimmät välimerkit.

Lukeminen kertoo kulttuurimausta. Astian makua levittää taas ”kansanomainen” elitisti , joka huijatessaan lukeneensa Pohjantähden siteeraa sen alkua aina väärin. Ensimmäisessä osassa on muuten kattava, toki hyvän maun vastainen, kirosana-aarteisto – 232 voimasanaa – mm. vitjamuna neljästi.

Kun kaikki on ahterista mauttomissa kolumneissa, blogeissa ja somessa saa moni korviin asti venyvän erektion.

Politiikassa osoittaa nyt hyvää makua maltillisuus. Kukaan ei suutu – käytöksen on oltava siistin sutkia kuin huijarilla aina.

Hautajaiset ovat minulle makuasia. Koska takaovi on jo raollaan, tuumasin hyvänmakuista loittonemisriittiä. Läsnä vain vaimo. Hän raapaisee tulitikun, paloaika symboloi vain yli 40 vuotta kestänyttä leimahdusta. Musiikkina John Cagen 3' 44'' – kolme minuuttia neljäkymmentäneljä sekuntia hiljaisuutta. Tuuli kantaa tuhkan ylänköjen rauhaan – tuoksuun keltamataran, jota Neitsyt Marian sänkyheinäksi mainitaan.

Natovuosien uhatessa riuduttaa isänmaan maksuvajetta (mauton makusammakko, eikö vain): Rauhaa!

 

IMMU

 

 

 

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu