Elämän eväässä

Elämässä on kolme nautintoa, jotka herättävät ihmisessä uinuvan onnen tilan: rakastetun tuoksuva syli, lukeminen ja ruoka.

Koska kotikasvatus estää käsittelemästä ensimmäistä keskitymme kahteen muuhun.

Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä kirjassa on huikea Maijan kuvaus Salmisten (suomalaismiesten siis?) ruokailutavoista:

”Ja sen jälkeen alkoi röyhtäily, piereskely ja valitus: Mikähän mun mahassani on, mikähän kun siellä on niin paljon ilmaa. Nuorempana toikin (miehensä siis) söi ruokansa kahteen kertaan, ensin hotki sen mahalaukkuunsa, sitten röhki takaisin ja pureksi pienemmiksi.”

Lempeä poikkeus on kirjakauppias Aapeli Muttinen Joel Lehtosen kirjoissa:

Pöydässä on tuoretta vehnäleipää, aamulla torilta hankittua voita, silavaa, vaaleanpunaista kuin ruusun terälehdet, on sardiineita ja hummereita.

Ruokahalun kiihottajana on A.P. Tšehovin novelli Seireeni ylittämätön.

Olen rehvastellut liikaakin ruoanlaitollani. Bravuureitani on pinaattilasagne, jota karva-ahterimiehetkin ottavat lisää.

 

Sitten minussa todettiin ruokatorven ahtauma. Mahaan laskeutui vain sosekeitto. No, bataattiporkkanasosekeitto kuohukermalla aateloituna on juhlava.

 

Sielunhätää ahtautuma silti aiheutti. Ei ystäväperheitä päivällisille eikä varsinkaan heidän luokseen syömään. Ensimmäinen suupala kun pyrki ylös. Sehän tulkittaisiin tarjotun ruoan tuomitsemiseksi!

 

No, Kys hoiti ahtautuman ja Ojarumpu, olkaveljeni, saapui puolisonsa kera illalliselle. Tarjolla oli poronkieltä. Poronkieleni marinadi perustuu siihen, että kyseessä on urosporo.

 

Rouva Ojarumpu silmäsi evästä ja kysyi, että mitä se mahtaa olla. Minä valaisin ja rouva siihen:

 

– En voi kuvitella syöväni sellaista mikä on ollut jo jonkun suussa.

 

Ojarummun silmiin syttyi kumma valo ja hän mainitsi ikään kuin sivumennen:

 

– Puolisoni syö kyllä kananmunia…

 

Rouva otti pikaisesti kieltä ja palasimme levollisesti käsittelemään ruoan ja kirjallisuuden kohtaamisia:

 

Anatole France kertoo kirjassaan Kuningatar Hanhenjalan ravintola apotti Jerome Coignardista ja paistinkääntäjistä.

Jos ruoan taso vaihteli, apotti opasti suhtautumaan:

”Vaikka viini oli hapanta ja ruoka keskinkertaista, ambrosia ja nektari virtasivat huuliltamme.”

IMMU

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu