Huomiskertomus

Heinäkuun aamu, kello tuskin viittä. Ystäväni, joskin läheiseni, herra V istahti lehtien hakumatkalla rappusilleen.

”Kaukaa nousivat Halldor Laxnessin sanat: Laajat, tasaiset niityt, suovista nousee heinäntuoksu, aamutähti ja kuunsirppi kimaltavat ja joen tyynessä virrassa nuo taivaan yksikertaiset korut hallitsevat tovin maata. Lammikosta nousee ohutta utua ja se leviää hitaasti yli kostean maan. Juuri sellaisena hetkenä sielu on syntynyt.”

Kotikatajan neulasissa helisi Chopinin cis-mollinokturno n:o 20. Leppeä tuuli teki sen nähtäväksi, kuultavaksi.

Mutta nykymaailma oli herkeämättä läsnä. Se maailma josta Pekka Kuusi oli kirjoittanut: ”Ihmisen kriisin syvyys piilee sen kohtalonomaisuudessa ja kulttuurievoluutiomme nykyvaiheessa. Me emme ole syyllisiä koska emme vielä ymmärrä, mutta me tulemme olemaan syyllisiä, ellemme pian ala ymmärtää.”

V:tä oli aina kiusannut ihmisten asenne heikompia kohtaan. Näin se käy: menestynyt ensin karttaa huonompiosaisia, sitten torjuu, halveksii ja lopulta vihaa heitä. Mistä löytyy hän, joka huudahtaa: Hillitse sisäinen Hitlerisi!

V pohti myös aikamme lyhyttä moraalia ja aatteiden sattumanvaraisuudesta. Ihmissuhteita leimaavat pyrkimykset myydä ostaa, käydä kaupaksi. Poliitikot viihteellistävät yhteisten asioiden hoidon medialeikiksi, jossa takavuosien käytetyn auton kauppias onkin jo rehti ja sarjakuvasankari totta.

Vastuu syntyy tiedosta. Kenellä se on? Erehdyttäjillä ja saalistajilla? Ei ainakaan laiskanpulskealla keskiluokalla. V oli aina kavahtanut sellaista kuuliaisuutta niitä normeja kohtaan, jotka ovat toki lainmukaisia mutta järjenvastaisia.

On hirvittävää todeta, että rehellisenkin on myytävä joka päivä itsensä ollakseen huoraamatta. V on aina ollut toisintuumaaja: kun väeltä ryhdytään katkomaan päitä juuri silloin kansa alkaa käyttäytyä päättömästi.

Siihen hetkeen V riisui haarniskansa ja jeramiadi vaihtui, koska jossain istui taas Mustapään läkkiseppä Lindblad rapuillaan ja hyreksi sitä kansanlaulua, jossa sanoja ei ollenkaan: Vain tuoksua mintun ja ruusun, tuo tuuli tullessaan…

IMMU