Sotia kohti

Ystäväni reservin majuri ottautui luokseni silminnähden virkistyneenä. Syyn arvasin.

Suomi oli mukana Nato-kokouksessa Varsovassa. Syrjähyppy liittoutumattomuudesta voi olla emäloikka Natoon.

Kysäisin onko tietoa Nato-kustannuksista. Siihen majuri: ”Maksan nurkumatta veroni isänmaalle.”

Majuri on uuras Turkissa kävijä. En malttanut: ”Entä jos sinun suosikkisaunasi takana hoidetaan Turkin ihmisoikeudet?

Majuri potee varustelu- ja sotariippuvuutta. Kun jossain kytee konflikti, majuri riemastuu kuin aamukaljansa löytänyt juoppo. Aloitin yksinpuhelun – ihan syntymäpirullista luonnettani:

Sotimista voi tarkastella hyötynäkökohdista alkaen.

Sodassa saa olla poissa ärjyn vaimon silmän alta. Toisaalta monet naiset vaihtavat rintaliivit taisteluliiveihin ja rientävät jalostamaan synnynnäisiä vääpelin taitojaan.

Sotilaaksi kannattaa ryhtyä siksikin, että jää henkiin. Tappaminen kohdistuu pääasiassa siviileihin. Siitä on jo Korean sodasta asti näyttöä.

Sota lisää työllisyyttä. Se on suuri taloudellinen poisto, pommien ja muiden aseiden tekoon palkataan väkeä. Kun sota on ohi, alkaa jälleenrakentaminen eikä grynderin tarvitse maksaa purkuporukoille kiskurihintoja.

Aina sodassa ei tarvitse voittaa. Viime sodassa hävinneet Saksa, Japani ja Suomi ovat (kun vilunkitilastot unohdetaan) olleet hyvinvoinnin kärkimaita!

Sotilasfilosofiaa ymmärtää vähälahjaisempikin. Muuan kenraali kirkasti: Meidän oli tuhottava kylä pelastaaksemme sen.

Sotilashuumori on karskia ja sotilasmusiikki, torvisoitto, ei absoluuttista sävelkorvaa perää.

Jos nuoren opintotuki ei riittä edes interrailille, on sotaväki vaihtoehto. Voi ehkä jo ensi hallituskaudella nähdä Bagdadin taruaarteet, Afganistanin vuoret, Aasian viidakot, raamatunhistorian paikat. (Muistamme kuinka ensimmäinen verollepano tapahtui kun Kyrenius oli Syyrian maaherrana.) Eikä sovi unohtaa Karjalan ikionnellisia laulumaita.

Kaikki tuo tavoitettavissa Nato-yhteensopivalla kalustolla.

Toisaalta, jos en toitotakaan marsalkan hopeatorvea, (edesmennyt isäni kohosi sodassa vänrikistä kapteeniksi ja itsekin kävin RUK:n äitini pyynnöstä, sitten kiinnitin kaulukseeni Sadankomitean rauhanmerkin), en vieroksu sotilaita sinänsä vaan sodasta raa'an taloudellisesti hyötyjiä – siis militaristeja.

 

IMMU

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu