Älykkyyspestissä

Lehdessä oli kirjoitus jonka mukaan miehet välttelevät aviomielessä älykkäitä ja koulutettuja naisia.

Suvainnette retromuistelman salaovelan olkaveljeni Ojarummun tänään tasan 41 vuotta kestäneestä älykkyyspestistä korkeasti koulutetun naisen silmän alla.

Josko sinäkin pohdit iltarukouksessa, että oletko tänään ollut hänen arvoisensa, jota kohtaan sinut on tarkoitettu olemaan hyvä?

ROUVA:

– Missä vetkuttelit? Työsi loppuu neljältä ja kotimatka kaupassa käynteineen vie puoli tuntia. Lorvailit tietysti taas suu puoliavoimena lintuja toljottaen.

OJARUMPU, hiljaa mielessään:

(Taivaan sinisen kupolin alla,metsän soreapilarisessa temppelissä,soittivat kuuset Sibeliusta,neulasten pizzicaton sinulle omistivat.)

ROUVA:

– Ja missä ovat ostokset? Ai, armon luoja! Sen kerran kun pyydän sinua käymään kaupassa niin unohdat, tahallasi.

OJARUMPU, yhä hiljaa:

(Kaikki järkkyi kun kosketin sinua. Onni ja hiljaisuus olivat yhtä kuin vaapukkapelto ja jokeen laskeutuva sini)

ROUVA:

– Voi että minä kaikista tarjokkaista lankesin sinuun. Ja missä olen? Katuojassa. Tätäkö pitäisi kutsua kodiksi? Tämä on sinulle vain tankkausasema. Olen niin toivoton, että voisin heittäytyä ikkunasta. Kuristusotteesi kirpoaisi ikiajoiksi.

OJARUMPU, alati hiljaa:

(Kun olit poissa,huusin yli mustien öiden: linnutkin palaavat pesimäpaikoilleen,veneet meriltä valkamaansa mutta sinua ei kuulu, näy.)

ROUVA:- Ja ne höpinäsi rakkaudesta, joka aateloi elämämme. Kuvittelet, että tämä inho on ohimenevää. Erehdyt. Yhtään yötä et enää vieressäni nuku. Eropaperit pannaan vetämään heti. Vien sinulta kaiken. Tekosi maksat. Se on taivahan tosi.

OJARUMPU, sisimmässään:

(Kiitän jokaisesta päivästä kanssasi,kun kumarrun elämäni ehtoolliselle tuoksuvaan syliisi.)

ROUVA:

– Kolua vain kenkiäsi eteisessä ja painu rutkan jäljille. Sinne sinä kuulutkin, kaltaistesi renttujen joukkoon.

OJARUMPU,ääneen:

– Tuota, tässä juusto ja porkkanat. Ostin vielä katkarapuja, jos tekisin iltapalaksi välimerellispiiraan…

ROUVA:

– Voi hyvä jumala sen kanssa. Miksi sitä ei voinut heti sanoa?

OJARUMPU:

– No, kun me puhumme enää niin vähän toisillemme. Halusin vain varmistua, että sinä edelleenkin rakastat minua…

IMMU

jk. Yli puolet avioista päätyy eroon. Kun mennään yhteen mitattömistä syistä niin mitättömistä syistä erotaankin. Ojarummut ei taatusti eroa. Sotakirveet vain haudataan mutta hautapaikka pannaan visusti mieleen. Älykäs tora puhdistaa veret ja siistii sielun.