Hätäpaiseet

Kiinalainen Lin Jutang tuumasi, että länsimaisen ihmisen tekee rauhattomaksi ja onnettomaksi kolme seikkaa: tehokkuus, täsmällisyys ja menestymisen (= pikavoittojen) tavoittelu.

SOS-halltiuksen hurkasteleva tempoilu paljastaa, että jos on hätävalheita, on myös hätä"totuuksia".

Sopii muistaa mitä Tuntemattoman sotilaan Koskela sanoi: ”Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei synny kuin kusipäitä mukuloita.”

Ja katso, näin on käynyt kun seuraa vaikkapa viritetyillä mopoilla kaahaavia teinejä.

Me suhtaudumme lajitovereihimme, ja itseemme, koneina ja elämään kaupankäyntinä. Lataudu jaö purkaudu, on aikamme slogan. Jos vänkäät vastaan, olet hiekkaa saalistusautomaatissa.

Ei nykyihmisen silmä lepää kauniissa luontokappaleessa. Hän lyö sen mielessään lihoiksi ja laskee kilohintaa.

Puistossa ulosmittaaja näkee hukattua tonttimaata. Paljonko neliöitä ja kuutioita vaahteroiden sijaan mahtuu? Entä parkkpaikkoja autoille?

Syylliseksi vouhottamiseen on väitetty luterilaista työmoraalia. Se on Lutherin herjaamista. Kyse on preussilaisesta kurinalaisuudesta. Tottelevaisuus on suomalaisluonteen pahin vika. Sitä opettivat meille monarkistinen Ruotsi, tsaristinen Venäjä ja natsi-Saksa.

Näitä hätäilyjä olen havainnut itsessäni: tietokone ei lataudu tarpeeksi nopsaan tai pankkiautomaatilla muut viipyilevät pitkään, kaupan kassa on puoliunessa, On oikein nipistettävä itseään ja hoettava: Elä hötkyile!

Muuan tuttavani jaksaa kuunnella muita kolme minuuttia. Sen ajan kesti nuoruutemme single-levy.

Bemari- ja Audiautoilijoilla on aina kiire ohittaa. Helvettiinkö heillä on hätä? No, juuri sinne.

Nykyväki pelkää hiljentymistä, pysähtymistä, tekemättä jättämistä. Siinä

saattaa joutua silmäkkäin itsensä kanssa ja mittaamaan ennakkoluulojaan ja piilovaikuttamisen eli aivopesun, vammoittavaa vaikutusta. Useimpia pelottaa itsensä aito etsiminen, lähinnä siksi, että löydettyään todellisen itsensä hän ei ilkeä kertoa mitä löysi.

Josko sitä on onnellinen kun liian ujo, varautunut ja vetäytyvä vaahdotakseen jostakin maallisen väliaikaisesta. Sielun on suvaittava pitää sunnuntaita.

Minulla ei enää ole kiire minnekään. Vaimo joskus kysyy, että teenkö mitään nopeasti. Vastaan totuudenmukaisesti: Väsyn.

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu