Piinaralli

Maailmassa on vakioasioita, jotka pongahtavat esille. Vähäisin niistä ei ole seksuaalinen häirintä.

Arvelen että Taivaan Isä antoi pelkkää hyvyyttään tuon kauniin asian, tuoksuvien sylien kohtaamisen, nautittavaksi.

Kerrotaan tosin, että kun Jumala jakoi aikojen alussa kiima-aikoja olivat eläväiset jonossa, ihminen hännillä. Hän huuteli: ”Milloin minulla?” Jumala hermostui: ”Olkoon aina.”

Suurlähettiläs Viinanen onkin ollut ahkera kiima-ajan kuluttaja.

Suomessa on nykyisin luvallista hipaista tungoksessa kanssavaeltajan pyllyä mutta puristaminen on jo rikos.

Aina oikeaoppiset feministit jankuttavat, että seksuaalihäirintä on piinallista. Mutta on myös naisia, jotka takuulla tuskittelevat, ettei heitä ole aikoihin piinattu.

Kiintoisa on Tanskassa julki tullut tapaus, joka osoittaa tasa-arvoedistyksestä häirintärintamalla. Miespoliisi vaati vahingonkorvausta naiselta, joka taputti häntä takamuksille.

Poliisi syytti naista siveysrikoksesta. Tuumailin että valtaosa miehistä ei ryhtyisi käräjöimään vaan jatkoneuvotteluihin – siltä, no, seisomalta.

Toinen tapaus on Italiasta. Nainen syytti siellä miestä häirinnästä. He olivat matkustaneet junassa ensin vierekkäin istuen, sitten mies oli istunut vastapäätä ja ryhtynyt tuijottamaan.

Oikeus tuomitsi miehen kymmeneksi päiväksi ehdolliseen vankeuteen ja 40 euron sakot.

Onko häirintää kaupparatsun selkeys: Mutta mitäpä me tässä turhia jaaritellaan?

Tuskin ainakaan lyyrinen hienostuneisuus: Rakas, avaisitko tuoksuvan sylisi?

On niitä paljon tyyppejä, jotka vievät häirinnän pitkälle ennen kuin vastapuoli hoksaakaan tulleensa häirityksi.

Itse en häirinnästä tiedä, sisäisesti ylimielinen mutta ulkoisesti epävarma kun olen.

Yritystä kohteeksi ei ole puuttunut, renttulookista pörssimeklarimaiseen ulkoasuun. Mutta jotain alakuloista siinä on, kun kaunis nainen pyytää, että loitonnummeko muista, niin hän tarkoittaa vain sofistikoitunutta keskustelua sielun kauneudesta.

IMMU