Juonen lehto
Humoristeista kirjoittaminen on ikävää puuhaa. Ikävämpää on vain lukea akateemisia huumoritutkielmia tai joutua kärsimään stand up-”koomikoista”.
Humoristi ei ole pelkkä sanoja vääntelevä hölöttäjä vaan antisankari ja sosiaalisesti tarpeellinen merkittävä yksilö, joka auttaa sovinnaisuuksiin pakahtuvaa yhteisöä kestämään arjen paineita.
Aitojen humoristien elämä, tai sen loppu, ei ole ollut kaksinen. Petronius avasi valtimonsa, Kivi tuli mielisairaaksi, Gogol paastosi itsensä hengiltä
Tämä kirjoitus on jeremiadi siitä, että vietän aina syksyllä ehtahumoristien muistoviikon. Sielunhätää piisaa teillekin.
Syksy on ollut oiva alakulohenkilön syntymäaikaa. Origo eli Jouni Lompolo syntyi 24.9.1936. Hän oli pakinoitsija runoilija. Hänellä oli selkeä ohje itselleen: jos liian moni kehuu juttuja, tarkista linja.
Cervantes syntyi 29.9.1547. Häntä pidetään tuulimyllyjä vastaan taistelleen hullun kuvaajana. Jos osuisitte lukemaan Don Quijoten läpi, niin hoksaisitte, että se oli ensimmäinen paitsi humoristinen myös humanistinen romaani.
Cervantes mietti ihmisenä olemista, ihmisarvoa, ihmisen asioiden järjellistä hoitoa, onnea, vapautta. Kirkonkiroukseen ja velkavankeuteen hän päätyikin.
Groucho Marx, elokuvahistorian suulain mies syntyi 2.10.1890. Grouchon huulivoimala oli ehtymätön energialähde. Sillä olisi pitänyt kai käynnissä atomivoimalaa.
4.10.1895 syntyi Buster Keaton. Samana päivänä, joskin 55 vuotta myöhemmin, lensi koirankopilla tietoisuutemme Ressu. Se on joko sattuma tai sitten Jumala on olemassa. Keatonin kamppailut, luonnonvoimia, teknologiaa, konnia ja muuta virkavaltaa vastaan ovat ikuisaiheita.
Keaton kuvasi elokuvissaan ihmistä, joka elää ymmällään. Kari Hotakainen kirjoitti hänestä romaanin, jonka muuan peruslause on, että alakulo on ilotalon kivijalka.
Ikävää sakkia siis. Hoivaksi matkalle sopii silti muistaa: sovittava huumori on hengen tulopolitiikkaa. Näitä tyyppejä saattaa seurata vain pelosta vavisten ja henkeään pidätellen.
On aika siirtyä kesäalakulosta syysdepression kautta portaattomasti kaamosmasennukseen. Hyvässä seurassa.
IMMU
Sana- ja ajatusvarastosi on ehtymätön.
Ilmoita asiaton viesti
→ Don Quijote
Muistelen, että Don Quijotesta on tehty kaksi suomennosta. Hannes-setäni jäämistöstä löytyi keskenjäänyt käsikirjoitus kolmanneksi. Liekö keskeytyksen syynä ollut se, että 1500-luvun espanja poikkeaa koko lailla siitä, mitä ovat 1950-luvun kielikuviot. Nykyään löytyy jo Don Quijotelle omia sanakirjoja. Itselläni on yksi espanjankielinen Don Quijoten osa, mutta luovuin kahden sivun jälkeen sen lukemisesta ja siirryin suomenkieliseen – hyvä niin!
Sen verran tuulimyllyistä, että Espanjaan ensimmäiset tulivat 1400-luvun lopussa, joten kansan mielestä ne saattoivat hyvinkin olla ’helvetinkoneita’.
Ilmoita asiaton viesti