Hullusta tullut
Oletteko huomanneet kuinka myönteinen kylähullu on kadonnut suomalaisesta kirjallisuudesta? On vain vihaisia äijiä, joilla pirunsorkka kopsaa.
Keiden seurasta olen nauttinut? Haanpään Naamanliike-Pätsistä ja pyöträurheilija Saikasalosta, Lehtosen Urheilija Tommolasta Kuolleissa omenapuissa,Turus-Heikin palkkamunasta eli Simpauttajasta, Hullun kirjoihin moni joutuu vaikka hän tuottaa iloa ja antaa luvan olla erilainen – tai ainakin kokeilla sitä. Harva jää sille tielle, keskiluokkatoimikunnat panevat heidät kuriin.
Hasekin Shveijk on hullujen eliittiä ja hänen olkaveljensä Honkajoki Tuntemattomassa sotilaassa. Kapteeni Lammio:
– Älkää viisastelko. Oletteko kommunisti?
– Olen keksijä. Varsinainen ammattini on kyllä ollut metsätalous, käpyjen keräily, mutta pidän tiedettä kuitenkin pääasiallisena elämäntehtävänäni.
– Oletteko mielenvikainen?
– Herra kapteeni. Tällaistä kysymystä ei epäillyksenlaiainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö.
Että tälleen – myönteisesti poikkeavia on olkaveljissäni runsaasti – kirjailijoita, muusikoita, kuvataiteilijoita.
Kaikilla on muutamia yhteisiä piirteitä. He ovat sisäänpäinkääntyneitä, ujoja, hiljaisia, vetäytyviä eivätkä jaksa meuhkata kaikesta mahdollisesta maan ja P. Pietarin portin välillä.
IMMU
Mitä on hulluus?
Huutoa yössä, kipuilua liikaa, ääneen puhumista.
Sitä hulluutta tarvitaan, jotta hulluuden suosta voi nousta.
Unohdan usein ääneen puhuessani, että korvakuulokkeet jäivät kotiin.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Aikamme ei suosi kylähulluutta. Oli sitten kyseessä kirjailija tai tavallinen sukankuluttaja olemme liian kiireisiä, tosikkoja, enimmin materiasta kiinnostuneita, somen orjia ehkä. Tällainen on huono kasvualusta kylähulluudelle, sellaiselle ulospäinsuuntautuvalle, luonteeltaan positiiviselle.
Jos ajassamme ihmistä fiiraa ei hänellä juuri ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä aivan oikeaksi, konstailemattomaksi hulluksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kestän hulluuteni urhoollisesti. Kotiristin analyysi on, että se johtuu tyhmyydestäni.
Ilmoita asiaton viesti
On juuri luettavana Kyllikki Immosen kirja ”PYSTYKORVAN MUISTELMAT”
Painettu 1944, Kyllikin mies oli kirjailija Lauri Immonen. Esipuheessa kirjoittaja, siis pystykorva, esittelee itsensä: ”Jehki Shemeikanpoika, puhdasrotuinen pystykorva”.
Kirja on selvästi ”kylähullun” kirjoittama, mutta sillä tavalla Koirinojan Palosaaren tapahtumat tulevat elävästi esille.
Ilmoita asiaton viesti