Unta tupaan

Nykymaailma koostuu metelistä, tohottamisesta ja kiiruhtamisesta. Monet itseään hektisesti tehostajat ovat alati äänessä. Rehellisin reaktio kälättämiseen on estototon haukottelu.

Ihmiset eivät hallitse enää luovaa laiskottelua. Onkin tutkittu, että suomalaiset nukkuvat vähemmän kuin ennen.

Nukkumiseen ja makailuun liitetään pejoratiivinen termi löhöily. Tämä kuuluu kilpailukyykytysyhteiskunnan konsensuskoulutukseen.

Laveauniset ovat vaaraksi. Paljon nukkuvat lepuuttavat taistoihin valmistautuessaan aivojaan, toiseksi rakkainta elintään.

Minä olen sängyssä parhaimmillani – nukahdan nopeasti, uinun sikeästi enkä heräile joka rapsahdukseen.

Meilläkin puoliso joskus nyhtää aamuisin olkavarresta, että onko aikomus tänään kirjoittaa. Ravistaudun irti sanoen, että kaikki aikanaan ja yritän tarrautua uneen, jossa Diane Keaton, Juliet Binoche ja Nicole Kidman tanssivat pöydällä luoden katseita, joiden antamasta lupauksesta ei ole epäilystäkään.

Sanotaan, että hyvä omatunto on paras päänalunen. Siksi unettomuus onkin tuttu ongelma poliitikoilla ja elinkeinoelämän isoilla pojilla.

Päiväuniaan ei kannata kertoa. Jos hyppää ilosta ilmaan haaveissaan, niin aina on läsnä joku syntymäyrmy ujuttamassa jalan alle lehmänläjää.

Kirjallisuudessa olen tavannut esikuvallisia unihenkilöitä. Tuntemattoman sotilaan Rokkaa en ihaile tappamistaitojen vuoksi vaan siksi, että hän oli pikauninen. Ylivoimainen on ollut kuitenkin Gontšarovin Oblomov. Makailu ei ikinä karkottanut hänen kasvoiltaan pehmeyttä; sielu kuvastui selkeänä ja kirkkaana silmistä, hymystä, pään ja kätten jokaisesta liikahduksesta. Kateeksi on käynyt. Olkaveliainesta!

Vuode on mainio paikka muutenkin. Minulla oli työystävä, joka vietti petissä jopa ruokatunnit. En mene takuuseen, että hän nukkui.

Työssä olevat natisevat että tarvitaan lepohuone. Mutta lepäily onnistuu, monelta ”ahkeroijalta” nytkin. Suvainnette täsmentää, että parempi kahdeksan tuntia töissä kuin kokonaan ilman unta.

Kuolemista unen rajamailla tulee tuumailleeksi. Ikkunasta näkee kuinka oravat pöllyttävät rajakuusen palttoota ja pilvet koostavat marmorista katedraalia.

Tutkimukset eivät tue unta kuoleman veljenä. Laveauniset elävät pitempään kuin ainaiskiirehtijät. Tässä joutuu vielä hommiin kun kantaa hautaan kiireisiä kirppujen jahtaajia. No, ehtiihän tuota tulla tuhkatuksi Artekin sohvassa ”jonnain päivänä”.

Sanotaan että ikääntyessään ihminen viisastuu. Minulla se ilmenee kykynä torkahtaa iltapäiväisin tunniksi.

IMMU