Uusnatsipersujen vuoksi tämä klassikko

Keskitysleirien mahdollisuus on sisäänrakennettu koko länsimaiseen kulttuuriimme. Auschwitz edustaa vain äärimmillään niitä hyveitä, joihin meidät on kasvatettu: kuri, tottelevaisuus, velvollisuudentunto sekä työnteon ja tehokkuuden ihannointi.

Kaiken pahan juuri löytyy kulttuurimme autoritaarisista piirteistä. Niitä korostaa myös autoritaarinen yksijumalainen uskontomme.

Tämä juonne sävyttää vuoden 2002 Nobel-palkitun unkarilaisen Imre Kertészin pääteosta Kohtalottomuus.

Kun Kertész kertoo Auschwitzista, hän ei ajattele niinkään menneisyyttä vaan tulevaisuutta. Hän puolustaa yksilön hauraita kokemuksia barbaarista mielivaltaa vastaan.

Unkarinjuutalainen Kertész joutui 15-vuotiaana keskitysleirille ja vapautui 1945. Hän työskenteli sittemmin lehtimiehenä mutta erotettiin 1951 poliittisten ristiriitojen vuoksi ja hän ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi ja kääntäjäksi.

Kohtalottomuus ilmestyi vuonna 1975 ja se vaiettiin Unkarissa liki kuoliaaksi. Romaani alkaa pojan isän joutumisella työleirille. Poika ohjataan kesällä työhön, kunnes eräänä aamuna poliisi keskeyttää työmatkan. Poika työtovereineen lukitaan hevostalliin.

Heille uskotellaan,ja he uskovat, että heidät viedään Saksaan palkkatyöhön.

Vielä Auschwitziin saapuessaan hän uskoo, että siitä alkaa parempi elämä sodan keskellä.

Kertész kertoo pojan kokemukset Auschwitzissa, Buchenwaldissa ja Zeitzissa päiväkirjanomaisesti, alituisesta nälästä lähtien tai kuinka pojat luulivat ihan oikeasti savupiippujen hajun perusteella pääsevänsä töihin nahkatehtaaseen.

Tekstissä ei ole hänen välihuutojaan, osoitteluja, ulkopuolisia täsmennyksiä.

Kirjassa ei esitellä henkeäsalpaavia kauheuksia ja kärsimyksiä. Nykyväki, karmeaa sanoakin, ohittaa semmoisen elokuvista opittuna arkena.

Näkökulma luo vaikuttavan kuvan kuinka ihminen on oman etunsa panttivanki. Kertész antaakin ymmärtää, ettei Auschwitz ole selittämätön poikkeus vaan ehta paljastus maailmamme todellisesta olemuksesta.

Siksi tämä kirja on parempi näköala ihmisyyden puutteisiin, sen tuhoamiseen, kuin useimmat kauheuksien vyörytyskuvaukset. Se ei ole juutalaisten kertomus vaan Kertészin itsensä mukaan ”meidän tarinamme mahdollinen ja peruuttamaton huono loppu.”

Haluammeko itse kukin hillitä henkilökohtaisen, sisäänrakennetun Hitlerimme?

 

IMMU

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu