Ikäjyvitys
Jörn Donner pohti taannoin Hesarissa ikääntymistä. Donner kysyi onko hänestä enää mitään hyötyä.
Koen ikääntyessä onnea siitäkin, etten ole tarpeeksi nuori laukaistakseni totuuden kaikesta taivaan ja maan välillä. Mutta onneksi en ole tarpeeksi vanha, että olisin ”löytänyt itseni”, lakannut siis kehittymistä.
Autuas hän, joka on potenut nuoruudessaan järjen kuumetta, eikä 30-vuotiaana panssaroitunut pikkutakkiin ja alkanut motkottaa veroista ja nuorisosta.
Tuota tuumasin, kun lankesin netin kvasitestiin, jossa mitattiin ihmisen henkistä ikää. Tein sen koska kuulun sukupolveen, joka päätti, ettei täytä ikinä kolmeakymmentä vuotta.
Vastatessa humahtivat vuodet pään läpi. Mitä on jäänyt?
Boikottialttius. En ikinä osta erään simpukkaöljy-yhtiön tuotteita, en syö tunnetuimpia hampurilaisia, en juo muuatta mustaa limpparia.
Mitä muuta voi odottaa, kun nuoruutta leimasivat Biafra, Praha ja Chile? Nykynuorilla on kännykkä, netti, taivaskanavat. Vanhuuden uumoilee tulleen, kun on nähnyt arvostusten muuttuvan. Silti on ripavakallinen nuoria, jotka takuulla nousevat Spartacuksen rinnalle.
En käy aurinkorannoilla, vaikka siellä saa suomalaisia lihapullia ja kielitaitoa myydään halvalla pullossa.
Vouhottavia, hyville asioille hallaa tekeviä ääriliikkeitä olen kammoksunut. En ole vihannut ketään. Joskus on ollut kolmen sekunnin primitiivireaktioita. Halveksunnan voi tuoda julki, kun ei reagoi jonkun olemassaoloon.
En puhu ilmastonmuutoksesta. Siitä on tehty halpa vihreiden vaaliteema ja alibi olla tarttumatta itse ongelmaan, koko ympäristökatastrofiin. Samaa huijausta on puhua köyhistä toimeentulorajoitteisina. Kun keskitysleirit taas tulevat, niiden asukit ovat kai asiakkaita.
Kohta muistan, muisti siis vielä pelaa, olleeni kohta 41 vuotta samassa aviossa. Se siitä vapaasta rakkaudesta.
Lopulta sain testin tuloksen. Se lamautti. Olin pettänyt sukupolveni. Emotionaalinen ikäni oli nettitestissä 29.
Siksi kai ihastuin Sanna Mariniin ja Li Andessoniin.
Muuan juttu pelottaa. Nuorena kun julisti asiaansa eli ”mitä minä sanoin” siinä oli lopussa huutomerkki. Entä jos joutuu tilaan, jossa huutomerkin tilalla on kysymysmerkki.
IMMU
Sanna Mariniin ja Li Anderssoniin ihastuksissa olo kertonee pois tieltä risut ja männynkävyt nuorekkuudesta mielen pohjilla. Liekö lain politiikan keskitien kulkijoiden joukossa tällaisia reippaasti ja kiertelemättä asiansa kertovia?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesta tuli mieleeni 60-luvulta Kokemäen Uunon lausahdus nuorison turmeltuneisuudesta: ’Kyllä ne nykyajan nuoret – niillä on v..u, viina ja mopedit, ei meillä vaan mopedeita ollut’.
Ilmoita asiaton viesti
”Emotionaalinen ikäni oli nettitestissä 29.
Siksi kai ihastuin Sanna Mariniin ja Li Andessoniin.”
Kyllä tuo viittaa enemmänkin 18-vuotiaaseen, juuri äänestysluvan saaneeseen, joka innoissaan äänestää nuoruuden kokemattomuudella ja naiiviudella.
Ilmoita asiaton viesti
Näitä tosikkoseppoja aina piisaa…
Ilmoita asiaton viesti
Huumori on tunnetusti vaativa laji. Mitä fiksumpaa sen vaativampaa vastaanottajalleen, tosikotkin seuloontuvat esiin?
Mutta mistä me suomalaiset sankoin joukoin takuuvarmasti pidämme on pissa, kakka, alapää ja koheltamishuumori. Tästä todisteena satatuhatpäiset katsojalaumat TVn suomlaisen viihteen ohjelmille.
Ilmoita asiaton viesti