Tyylisietoisku

Nykyihmiseltä nauretaan vasta ostetut vaatteet päältä kahdessa kuukaudessa. Niin trendiherkäksi on elämä mennyt.

Kun haluat jaotella ihmisiä, nolata heidät tai suistaa pois tolaltaan puhu tyylistä.

Tyylidiktatuuria hallinnoivat nämä Glorian kestotilaajat, jotka laittautuessaan Stockmannin herkkuosastolle ostamaan kissalle sisäfileetä pukeutuvat pariisilaisittain väljästi laskeutuvaan. Valinnan sanelee pakko: persukset jo roikkuvat.

Tuulipuvun nähdessään nakkaavat tyylitietoiset äkeästi kulmakarvat takaraivolle. Heille kansallisasumme vertautuu Radio Suomen tukkilaismusiikkituokioon, josta rakentuvan mielihyvän lullassa hyreksii taviksille messevästi Heikki Kinnusen Viljo.

Sen lyö vain tahaton huumori: parempana itseään pitävän väen rapuillallisilla frakissa vaappuva johtava toimihenkilö, joka kellukkamahoineen erehdyttävästi muistuttaa täytettyä pingviiniä.

Julkkiselämän tyyliseikkoja pohtiessa tulee tuumanneeksi ikääntyvää laulajaa, joka tuuliviiriä ruosteesta nyhtäessään hetkuttelee keskikehoaan ratkeavan riemukkaissa lantiohousuissa.

Iällisesti tyylitietoinen on silloin fani, joka nakkaa lavalle stringien sijasta lahkeelliset lohenpunaiset mummoalkkarit.

On tyyli tietysti muutakin kuin pukeutumista. Useimmille se on itsepetoksen ja valehtelun laji, koriste, jolla peitetään rakenteen home.

Syksyn tyylipuhtain suoritus osui Kuopion torilavalle aamupäivästä.

Kolme kaverusta elämämme ilokartanon porstuasta laidalta esitti keskenään, jos nyt symbolointi suvaitaan, otosta teoksesta Taru Sorbuksen herrasta. Tasailivat siinä toverillisesti aamuannostaan Tanssii- ja soi alttarin äärellä.

Heille herkkää tilaisuutta juuttui toljottamaan ihmisrykelmä suoraan sosiaalisesta yläkierteestä. Pitivät tietysti poikain menettelyä taidealttarin häpäisynä.

Silloin yksi ystävyksistä nousi balettilavalle, nosti sirosti poplarinlievettään ja teki tyylipuhtaan demi-plién ja kumarsi syvään, mutta silti niin liioittelematta, että Jorma Uotinenkin olisi riemusta sukkahousunsa repinyt.

Se oli kolmen sekunnin liikunnallista käyttölyriikkaa. Hyppysellisellä ihmisarvontuntoa, veitsenterällisellä ivaa ja tilkalla tummaa murhetta aromisoitu katukultturelli tyylisietoisku.

IMMU