Korrekti näytös

On selvitetty, että hyvyys ja kiltteys vammauttavat ihmisen henkisesti pahemmin kuin juoppous. (Mikä on hauska kertoa mutta ikävä kuunnella? Humalaisen puheet.)

Nykyominaisuuksia ovatkin koppavuus ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan surussa eikä etenkään ilossa. Aikamme vitsaus onkin uubrutalismi.

Aina on silti heitä, jotka uhmaavat yleistä massamenoa. Yksi heistä on Ojarumpu, olkaveljeni. Lempeän hyväntahtoisesti, solvauksiin lankeamatta, hän ottaa usein, pienimuotoisesti, YK:lta viedyn suuren sovitteluroolin. Kun Ojarumpu sovittelee, kuulostaa kuin hurskas urkuri tavoittelisi katedraalissa kaanoneita.

Jos Ojarummulle ihmettelee miksi eduskunta, vastoin kansan tahtoa, tyytyy keskivertoihin ministereihin, niin Ojarumpu tähän: ”Eunukkien maassa on impotentillakin kysyntää.”

Ojarumpu vain lisää filosofisesti: ”Poliitikot vaativat joelta (=kansa) puhtautta mutta pilaavat itse lähteen.”

Arjessa Ojarummun korrekti käytös kävi vastikään ilmi. Kyyrysyrjän Osku, tohtorismies, pyysi meitä muuttoapuun. Rouva tahtoi loitota parisuhteesta. Auliisti tässä tilanteessa menimmekin myötäelämään Ojarumpua ilos…no alakulossa.

Emme ihmetelleet tietenkään ääneen tätä: Jos kaikki olisivat tohtoreita, kuka tekisi oikeat työt?

Osku odotteli kovat kaulassa ja rouva leijui tykö, kälättäen. Moista häirintää vieroksuimme, emme sitäkään ääneen pejoratiivisesti mollanneet,

Eräällä ovella rouva valpastui. Se oli hänen ateljeensa. Rouva näet ilmensi sielukkuuttaan taidemaalauksella. Hän toi julki:

– Olkaa varovaisia, siellä on kaksi vielä märkää taulua.

Ojarummun silmien läpi kävi sininen leimahdus ja mestarillisesti pallon haltuun ottaen hän muotoili korrektein äänenpainoin:

– Ei hätää, yllämme ovat vanhat työvaatteet!

Rouva nakkasi kulmakarvansa takaraivolle ja katosi. Osku silmäsi Ojarumpua kiitollisesti ihaillen. Minä taas silmäsin Ojarummun pään yllä leijuvaa YK-sädekehää peläten, että joskus se vielä tipahtaa hänen kaulaansa hirttosilmukaksi.

IMMU