Järkeä paistamassa

Alituisesti kiinnostava kysymys on, voiko ihmistä muuttaa. Asian perinpohjaisesti sotkemiseksi kerron päivästä erään ystäväni, joskin läheiseni, herra V:n elämässä. On taas palattu aikoihin, jolloin V aloittaa yhä tiheämmin päivänsä otoksella Bachin h-mollimessusta.

Hän tömähtää päivään aamu-tv:n myötä kuin telkkä pönttöönsä. Ottaa aikansa asetella silmät paikoilleen.

Joka aamu ihmisten on ajettava itsensä sisään nöyryyttämiskulttuuriin. Vähäpuheliaisuutta oppii puheliailta. Mielevä hymy kätkee hihapuukon, keskinkertaiset kyvyt ja kyltymättömän kunnianhimon. Niin siirrellään työssä luita haudasta toiseen. Murhe – se alati lähimpänsä haistava – pirstoo pian mieltä vesurillaan. Älä uskoudu huolinesi enää kenellekään. Valtaosa ei piittaa, jotkut tulevat huolistasi vain tyytyväisiksi.

Muistikirjaansa V kirjoittaa: Tee yksi ihminen päivässä onnelliseksi; aloita itsestäsi.

Yleinen mielipide on termi, jota V on oppinut karsastamaan. Jos jonkun mielipiteestä tulee yleinen, niin onko hänellä tiedossa totuus vai onko hän vain onnistunut levittämään erehdyksensä laajimmalle? Jyrkkä mielipide on naula – helppo lyödä, hankala kiskoa pois. Yleisen mielipiteen hyväksyminen on hyvää käytöstä. Sliipattu käytös on usein lurjuksen viimeinen lymypaikka.

Kaiken suvaitseminen on kaiken pahankin hyväksymistä.

Poliittisissa juhlapuheissa uhotaan, että koulutus, kulttuuri ja tutkimus säilyvät aina painopistealueina riippumatta taloudellisista suhdanteista.

V pakenee ulos paniikissa. Puiston keskellä odottaa J.W. Snellman. Hän ilmiselvästi hymyilee alakuloisesti ja ikään kuin muistuttaa Danten sanoista: Helvetin esikartano on täynnä enkeleitä, jotka eivät olleet uskollisia Jumalalle mutta eivät uskaltaneet tätä uhmatakaan.

He ovat ihmisiä joiden elämästä puuttuu häpeä ja kunnia. On se aika kierosta paperista tehty puu, jolle talouselämän ja politiikantekijöiden puheet on kirjoitettu.

Vielä kaivautuvat mielen pohjalta Immanuel Kantin sanat Käytännöllisen järjen kritiikistä: Toimi niin että tahtosi maksiimi aina samalla voi toimia yleisen lainsäädännön perusteena

Ehkä sittenkään ei ole mahdotonta, että yksittäiset teot, joita kukaan ei näe, eikä ymmärrä, luovat maailman harmonian.

IMMU