Palveluriski

Vanhempi väestönosa ehkä muistaa, että ennen käytettiin semmoisia sanoja kuten kiitos, ole hyvä, hyvää päivää, näkemiin, suvaitsetteko.

Nykyisin heläytetään vaivattomasti terve, heippa, moikka, mitäs sulle.

Sehän on mainiota. Silti natistaan ettei nykyisin saa hyvää palvelua.

Parasta palvelua ja kohteliasta kielenkäyttöä tapaa kyllä Kuopiossa vaikkapa Ykkösrastissa, Yliopiston apteekissa ja Prismassa.

Kalahallin Heikin Kala osaa päivittää kalenterinsa, koska käyn siellä aina lauantaisin.

Biesen autokorjaamossa on aina ollut mukavia puheita ja asiat hoituneet.

On ihmisiä joilla on kyky olla loitolla työstään. Jukka Auvinen oli niin hyvä näyttelijä, ettei hänen kanssaan tarvinnut puhua kaiken aikaa teatterista. Järveläis-Matti on taas niin erinomainen pappi, ettei hän ole hurskas päntiönään.

Pari tapausta hyvästä palvelusta on jäänyt mieleen. Kun vielä söin ravintolassa, niin hakeuduin samoihin paikkoihin.

Yhdessä isossa kuopiolaispaikassa istui loosissa kolme mummelia. Tämä on myönteisesti sanottu. Herttaisia he olivat, sen näki kyllä. Ja kuuli.

Kun he olivat aterioineet, niin yksi heistä kutsui tarjoilijan ja sanoi, että lopuksi otamme munkkikahvit.

Tarjoilija otti kaksi taka-askelta ja valitteli, että munkkeja ei ole valitettavasti ole, on vain tuoreita viinereitä. Mummeli virnisti ja tarkensi, että he haluat kahvit ja munkkilikööriä. Tarjoilija, taisi olla ihan edeskäypä, riemastui niin, että talo tarjosi.

Toinen tapaus sattui Pariisissa Chez Clement-bistrossa. Aioin syödä mutta istuskelin ensi alkuun nuuhkimassa tunnelma. Hovimestari, tyylikäs naisammattilainen, tuli luokseni ja sanoi, että talo voi tarjota aperitiivin. Minä siihen, pilke silmässä, että ei käy, olen kerran juonut viinaa ja se riitti.

Sitten hän esitteli, että heillä on mahtava sikarikokoelma. Josko haluaisin maistaa?

Minä taas siihen, että kerran olen sikaria imaissut ja siihen se jäi.

Hovi katseli vähän oudoksuen, jolloin minä sanoin, että odotan tytärtäni ja jatkoin: Ymmärtänette, että hän on ainoa lapsi.

Hovimestari sai niin remakan naurukohtauksen, että jos hän olisi ollut raskaana, hän olisi takuulla synnyttänyt siinä samassa.

Kun seuraavana vuonna kävin paikassa uudelleen, hovi sanoi minut muistavansa. Ei kuitenkaan kysellyt lapsilykystä.

Mutta minä sanoin hänelle sana, joka vanhenee kaikkein nopeimmin: ”Kiitos.”

IMMU