Kirosanan vahti

Kirosana on aika ajoin paikallaan. Se on osa kulttuuriamme.

Satunnaiskivun huojentajana se hakkaa jopa polvirukouksen. Vuolas noituminen on etovaa. Kirosanat menettävät myönteistehonsa.

Jos niinku-viljely välimerkkinä ällöttää, niin mustien haaskalintujen parvi peittää auringon kun teinitytöt suoltavat omaa jalkovälimerkkiään.

Vaimo kysyi taannoin, että kuka minut opetti monipuolisesti kiroilemaan. Muotoilin että kai minullakin voi jokin synnyinlahja olla.

Tämä ei ole kiroilun kevyt ylistys. Tyyli on oltava. Jätkäporukassa minä kiroilenkin jätkien lailla, herraseurassa herraskaistapaan.

Rivouksilla ei huoli nimitellä. Muinoin teki mieli määritellä muutama työtov… – siis samassa työpaikassa ollut – mulkuiksi. Mutta tajusin, että se olisi ollut loukkaus kyseistä elintä kohtaan.

Nyt luin tutkimuksesta, jossa kiistetään, että kiroilu kertoisi vain sivistyksen ja kotikasvatuksen puutteesta. Osuva kiroilu – kuin pirtun repäisy sisuskaluissa – kertoo myös verbaalisuudesta ja sanavaraston laajasta osaamiskäytöstä ja älykkyydestä kun sen sovittaa tilanteen ja seuran mukaisesti.

Kiroiluni ei liity mitenkään ateismiin tai uskontoon. Toivottavasti saan tavata yhä ihan arkisesti kolmea täkäläistä arvostamaani sakraalioppinutta.

On sielunvihollisen apuun manaamisessa kirjallisuudellakin ollut osansa. 12-vuotiaana luin Pohjantähden ykkösosan. Veikko Huovinen laski sittemmin, että siinä on 232 kirosanaa, rivouksia ja karkeuksia.

Perkele täräytetään 86 kertaa, saatana jämäköittää ilmaisua 72 kertaa, helvetin osuus on 30, jumalauta lohkaisee 21 merkintää, paska 10 ja persekin 9.

Vitjamuna terminä – neljä mainintaa – kiinnosti poikasta ja kysyin äidiltä sen merkitystä. Äiti sanoi sovittelevasti, että mitähän jos lukisit kaksi muuta osaa tuonnempana. Näin asianmukaisesti tapahtuikin.

On kiroilussa oma hupinsa. Vuosi sitten joulun alla askelsin Alavan kirkon viertä. Vastaan pomppi pimuremmi, viisi rinnakkain. Koetin väistää mutta laitimmaisen olkapää osui minuun ja tytöltä tipahti tupakki. Hän heläytti kuin 30 asteen pakkasessa tekeytynyt pimpparauta:

– Voi saatana sun kanssas!

Samassa jymähtivät Alavan kirkonkellot. Vinkkasin taivaalle todeten, että tihentävät tarkkailua näin joulun alla.

Tyttö silmäsi, hymyili ja sanoi: Ai! Anteeks' ihan oikeesti.

Ja aurinko ampuili loppumatkan kultanuoliaan sielun sisimpään.

 

IMMU

 

 

 

 

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu