Jätkätöissä

Pentti Haanpää:

Noitaympyrä

Suomi viettää satavuotisjuhlaa. Yle on kehittänyt ohjelman 101 kirjaa. Tämä on minun kirjani heti Linnan Pohjatähden jälkeen.

Pentti Haanpäästä haluttiin luoda myytti pihkanhajuisena jätkänä. Ei Haanpää jätkä ollut. Veijo Meri on selvittänyt, että hän teki itsestään jätkän kertomalla väärät henkilötiedot.

Haanpää oli Suomen ensimmäinen moderni kirjailija ja Noitaympyrä ensimmäinen moderni romaani. Se oli niin moderni, että se valmistui jo vuonna 1931 mutta uskallettiin julkaista vasta 1956.

Haanpää paljasti romaanimuodossa kapitalistisen yhteiskunnan perusmekanismit, raa'at tehokkuusvaatimukset ja laman syyt.

Päähenkilö Pate Teikka joutuu työnantajien mustalle listalle mielipiteidensä vuoksi. Hän kun näki sodan ja talouspulan yksilön vapauden uhkana, sorron ja vääryyden sovittamattomana ristiriitana, eikä vaiennut.

Lopulta hän hiihtää rajan yli Neuvostoliittoon. Ei hän hän ongelmitta selvinnyt varsinkaan siellä.

Arvattavasti Haanpäätä arvuuteltiin kommunistiksi. Mutta puolueesta viestittiin, ettei se tarvitse tuommoisia metsän reunasta irvistelijöitä.

Uusien lukukertojen myötä on alkanut kiinnostaa myös kuinka Haanpää kirjassaan näytti, että ihminen on osa luontoa. Pate Teikka pakenee Lappiin, tapaa siellä "hullun" maisterin Raunion ja löytää oman animaalisen olemuksensa.

Luonto on kohtalokas voima, jolle mikään mahti ei lopulta pärjää, ei yhteiskunnallinen liike eivätkä talouselämän rautaiset lait. Se lyö takaisin. Sen Haanpää ymmärsi jo tuolloin.

Noitaympyrässä darwinismi joutuu kovalle koetukselle humaanin marxilaisuuden kanssa. Ne kaksi dynamoa pyörittävät romaania vahvasti.

Muuan kulttuurivaikuttaja muinoin sanoi, ettei Haanpäällä ole kirjoissaan yhtään henkisesti kehittynyttä ja kehityskykyistä ihmistä.

Pate Teikka on siinä mielessä moraalisersti, sosiaalisesti, tiedollisesti ja taidollisesti pitkälle henkisesti valpas ihminen.

Haanpää kirjoitti jo tuolloin asioista, joita filosofi G.H. von Wright sittemmin toisti uudelleen ja uudelleen.

Näistä teemoista Teikka ja Raunio puhuivat Lapin kairoilla, joilla puhalsi kolakka, välinpitämätön tuuli.

Ihminen kasvaa silloin, kun hän  uskaltautuu pelotta tuntemattomille alueille.

IMMU