Vapauden laiho
Kun elämän peräkamarin ovi raottuu, niin moni alkaa pohtia pääseekö solisevien purojen äärelle vai osoittaako P. Pietari tuikeasti pannuhuoneen portaita. Jos osoittaa, niin voihan aina ilahtua, että on siellä ainakin ystäviä odottamassa. Syntyy mukavia puheita, korttiporukoita ja muisteluja ”kuinka silloin kerran…”
Suvainnette silti muistuttaa kuinka filosofi B. Spinoza totesi, ettei lahjakas ihminen ajattele mitään niin vähän kuin kuolemaa.
Lahjakkuuskin on vain pitkitettyä kärsivällisyyttä nähdä sitä mitä muut eivät näe.
Josko jaksaisi vain noudattaa loppulitviikkiin asti lihansa kutsua?
Enoni O osasi säilyttää ryhtinsä. Hän kouristeli kuolinvuoteella jaloviinapullo pöydällä. Pappi kysyi, että tuoko se on viimeinen lohtu. Tähän O: On minulla kaapissa toinen.
Missähän seurassa täältä joutuu loittonemaan? Omaa elämääni leimanneet monet asiat ovat hiipumassa: humanismi, rauhanaate, vapaus, veljeys, tasa-arvo. Suvaitsevaisuus on kääntynyt itsekkyysahneudeksi.
Hyvässä seurassa täältä siis erkanen.
Nyt arvot ovat muuta. Lapset eivät tahdo olla lapsia, aikuiset eivät aikuisia eivätkä ikääntyvät ikääntyviä. Suomen poika on aina murrosiässä marakatti, nuorena riikinkukko, keski-iässä leijona ja lopulta aasi.
Ihmisten asenteet ovat sitä, että ikään kuin alati otettaisiin toisista silmillä arkunmittoja.
Kun koulutustaso on noussut ja sivistystaso samalla laskenut, on tullut enenevässä näitä tosi-tv-ohjelmia, hengissäsäilymiskisoja, extremeksi niitä kutsutaan. Joskohan niille osallistuvat ovat juuri niitä, joiden hengissä pysyminen on luomakunnalla tuhoisinta?
Minulle on extreme-kokemusta sen verran, että sain seurata äitiäni, joka jäi nuorena leskeksi neljän lapsen ja velkaisen talon kanssa.
Hän kävi 30 vuotta luuttuamassa klo 7-11 ja klo 16-20 yliopiston lattioita. Väliajat hän tilkitsi kokkaamalla neljälle alivuokralaisille (kaikesta meillä säästettiin paitsi syömisestä), hoiti naapurien siivouksen ja pyykin pesun. Siinä ohessa saivat lapset yliopistokoulutuksen.
Ei hän luokkavihaan tulistunut, mainitsi vain:
– Niin kauan kuin herrasväki ei pyyhi kengänpohjiaan ja kunnolla peräpeiliään, meillä piisaa leipää.
Tämä jeremiadi ei tarkoita, että ennen oli kaikki paremmin. Ei ollut. Mutta arvot ja kotikasvatus olivat.
IMMU
Kirjoitus lämmitti kasettunutta sisukuntaani, kuvitellut että yksin tässä vanhuuttani happamoidun. Näyttää löytyvän kohtalotovereita, näitä vanhanliiton miehiä.
Paljolti kummeksun ja paheksunkin tätä henkistä maailman menoa päivinämme jota TVn niinsanottu viihdeohjelmatarjonta mielestäni oivallisesti heijastelee, aineellisestihan on paremmin kuin koskaan ennen.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sitä talosta lähdetä kuten torpasta.
Kaverini on jo kaksi viikkoa tehnyt lähtöä. Kaikenlaista jäynää on pitänyt keksiä.
Saatiin hoitaja hankkimaan konjakkia. Se on kuulema virallisesti lääke. Sitä määrättiin kuolevalle peräti 3 senttiä. Hoitaja piti puhuttelun että se on peräti 40 prosenttista, niinkuin kahdeksaakymmentä lähestyvä kuoleva kavereineen ei sitä olisi vielä tiennyt. Onneksi ei puhunut alkoholin vaaroista. Mutta erikoista on että potilaan lisäksi samaa lääkettä annettiin myös vierailijalle. Kolmekin senttiä on ihan hyvä annos jos sitä pääsee kippailemaan tiuhaan. Mutta yksi kerta vuorokaudessa on jo pihistämistä.
Tuntuu kalsealta ajatellakin jos joutuu täältä kurjuudesta lähtemään selvinpäin:)
Ilmoita asiaton viesti
Kun on korviaan myöten veloissa ja on kohtuullisen hyvä eläke sekä kaiken lisäksi on saita luonteeltaan, niin kyllä lapset pitävät hyvää huolta vaarista. Torstaisin tulevat hovihankkijan tarjoukset, josta useinkin voi plokata hernekeittoa seitsemän purkkia vitosella ja alle kahden euron kahvipaketin. Näillä eväillä sitä viikon kerrallaan sinnittelee ja toivottavasti vielä 11 vuotta, sillä silloin menee viimeinen lainaerä maksuun eikä jää perikunnan murheeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa: mihin ovat kadonneet entiset arvot. Humanismi, toisten kunnioitus, rauhanaate, vapaus, veljeys, tasa-arvo. Suvaitsevaisuuskin on käännetty negatiiviseksi ominaisuudeksi. Kotikasvatuksesta ei ole tietoakaan. Mutta eteenpäin on vain yritettävä oppimistaan arvoista luopumatta, vaikka tulisi leimatuksi ”kärryiltä pudonneeksi”.
Ilmoita asiaton viesti