Kerskatulehdus
Kun todellisuudentaju hämärtyy, ryhdytään käyttämään mahtilohkaisuja. Näillä sanoilla hallituskin itseään ylistää: luottamus, nöyryys, avoimuus.
Hämäryys tuo glooriaa!
Kerskailu on nykymaailmassa jo hyve: pöhöegoisella kerskailijalla onkin mielestään ihan vain muita parempi itsetunto.
Nuoretkin on opetettu matkimaan kerskarikkaita. Entä kun tulevat yt:t, lopputili, lomautus, opiskelupaikkaa ei löydy?
Kerskureita on tutuissa, työpaikalla, elinkeinoelämässä, politiikassa. Heillä on kytö olla huippulahjakas menestyjä..
Erehdyin pari kertaa työssä hyppäämään ”korskeasti” ilosta ilmaan. Nopsasti kiiruhti yrmy esimies ujuttamaan jalan alle lehmänläjän.
On niitäkin, joille äkillisesti ilmaantuu yliopistotutkinto. On yleishurskaita jokapaikanpettereitä, jotka rehvastelevat yleissivistyksellä. Heillä se on nippu järjestämättömiä nippelitietoja, jotka tekevät mahdolliseksi pinnallisen kirjoittelun tai keskustelun.
Runsaasti on heitä, joilla on kaikki paremmin ja kaikkea enemmän kuin sinulla: korkeampi ÄO, paremmat todistukset (ne kohenevat ikävuosien myötä), lahjakkaammat lapset, huippupalkka, kekseliästä seksiseuraa ja eksoottisempia sairauksiakin.
Työpaikallani oli ainakin neljä tuommoista narsistista psykopaattia. Kaksi kulttuuritoimituksessa ja sai pelätä, että seura tekee kaltaisekseen. Yksi, pelkkä ex-urheilutoimittaja, menetti todellisuudentajunsa ja kerskui päättävänsä jorinoillaan kaupungin asioista. Muuan uskotteli tehneensä yliopistotutkielman liki kaikista esille tulleista juttuaiheista.
Muuan kerskakuluttaja rehvasteli olevansa neljän naisen loukussa. Häpesin koska olen ollut 42 vuotta yhden naisen koukussa, aatelointina V. Kajavan säkeet: ”Arkipäivän harmaa repesi kahtia kun sinä tulit kotia kohti. / Sinisen lähteen pisarat sormiltasi tippuivat / lepänlehti hiuksissasi / pyhäpäivä ja sini silmissäsi.”
Minulla on kolme olkaveljeä, joiden seurassa on lupa vaieta rehvastelematta.
Kukaan heistä ei kersku teoillaan ja jokainen on silti tapaamisvälillä saanut aikaan jotain merkittävää – etenkin läheisilleen.
Uskon ettei ole mahdotonta, että yksittäiset hyvät teot, joita kukaan ei näe ja joita kukaan ei arvosta luovat vielä maailman harmonian.
Helatorstain rauhaa ja hyvästit presidentille, jonka ei tarvinnut lisätä mittaansa tekoälyllä.
IMMU
Minä olen ollut vaatimaton koko ikäni, silti viiniä, laulua ja naisia on riittänyt. Eikä ole tarvinnut kehua lainkaan.
Nyt kun ikää on jo kohta 80, huomaan että olen ruvennut kehumaan miten vanha minä olen. Juhlissakin olen tuppautunut jonojen ohi ottamaan kahvia ja kakkua. Junassa ja busseissa olen ängennyt invalidien paikoille vaikka jaksaisin seista paremmin kuin nuoret.
Kerran sairaanhoitaja tutkiessaan minua totesi että oletpa sinä hyvin säilynyt. Siihen minulla oli vakiovastaus: ”Katsos, minä olen ollut valtiolla töissä, ei ole kroppa rasittunut eikä ole tarvinnut päätä vaivata.”
Viime vuonna Leo-nimi oli Helsingissä yleisin pojille annettu. Se on minun ansiota. Vuosikymmenien aikana olen jututtanut kaikkia kissojen ja koirien taluttelijoita. Nimen arvostus on noussut vähitellen huippuunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Heh! Eppäilen pahasti, että Sinua voimistaa tuo ikiaikainen – joskin maailmassa vähenevä – huumorin lahja. Minuakin tuppaa päntiönään naurattamaan kaikki kouhotus. Siksi otan yhä mallia tulesta ja sytyn…Voe lajinsa yst. Immu
Ilmoita asiaton viesti