Soitto on guruista tehty

Iltapäivän hiljentymishetki. Televisio esittää presidentti Koiviston hautajaisten päätteeksi RSO:n tulkinnan Sibeliuksen neljännestä sinfoniasta a-molli.

Se ei enää, suositun kakkossinfonian lailla, ole valoja ja värejä tulviva ylistys luonnon ihanuudelle vaan syntyjä syviä mietiskelevä ihmisen tilinteko, jossa puhuu autius ja sielun ehdoton yksinäisyys vailla tarpeetonta tehostusta.

Minussa se herättää – etenkin osaa Il tempo largo -osaa kuunnellessa – aina vaikutelman, että seison oman hautani partaalla.

Sinfonian yhteydessä on puhuttu syvyyspsykologiasta, aforistisista aiheista, siitä kuinka impressiot kohtaavat lopulta karun ekspressionismin.

Teoksen loppu järkyttää aina – se päättyy jousien raskaisiin a-molli-sointuihin.

Kirjailija Elmer Diktonius nimesi sen pettuleipäsinfoniaksi vailla tahtoa edulliseen valoon.

No, Koivistoa sanottiinkin pihiksi mutta minun huomisuskoni hän kokosi aina sanonnallaan ”Kyl se siitä”.

 

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu