Nideharso

Kuka kirjallisuuden henkilö on vaikuttanut eniten maailmankuvaasi? Sain käydä siitä poikkeusmielenkiintoisen keskustelun.

Äkkiseltään heitä löytyy muutama vakavasti otettava.

Tärkein on ollut Pohjantähden Aatu Halme. Luin kirjan kai liian nuorena, 12-vuotiaana.

Alkuun Halme on karikatyyri, huvittava itseoppinut. Mutta hän kasvoi mittoihin, joista ei voi tinkiä.

Halmeessa oli kaksi aitoa ja tärkeää piirrettä, jotka eivät koskaan horjuneet vaan vahvistuvat alati: yhteiskunnan pieniin ja vähäosaisiin kohdistuva myötätunto ja voimakas vastenmielisyys väkivaltaa kohtaan.

Väinö Linna, jossa uskoakseni on paljon Halmetta, pani sanomaan tämän näinkin:

”Olisi lapsellista uskoa, että nämä meidän katoavat aistimme määräisivät olemassa olevan laadun. Minä puolestani uskon, että niiden havaintopiirien takana on suuri tuntematon ja korkeampi maailma, mutta juuri aistiemme alhainen kehitysaste estää meitä sitä tajuamasta. Kuten tiedätte en ole niin sanottu kirkkouskovainen, joskin tunnustan suuren nasaretilaisen suurimmaksi opettajaksi maan päällä. Minun uskoni kuolemattomuuteen on hieman toisilla perusteilla…"

Tämä johtaa, niin uskonnoton kuin olenkin, Dostojevskin Kristus-hahmoihin. suurten syntisten vastavoimiin, jotka ovat perimmiltään avuttomia ja naurettavia. Idiootin ruhtinas Lev Myškin (lev=leijona, mys=hiiri) on idolini.

Hyvyydellään hän saa ympäristönsä ymmälleen ja sekasortoon. Hän herättää ihmiset mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa vihaamaan herättäjäänsä.

Ruhtinas oli viattomuudessaan vahva mutta toiminnassaan avuton.

Dostojevskilla oli näitä kaksi muutakin, Riivaajien Šatov ja Karamazovin veljesten Aljoša.

Vai olisiko jo kaikkein tärkein Tšehovin Ikävän tarinan – kirjallisuushistorian parhaan novellin – professori Nikolai Stepanovitš joka haluaisi vielä kerran vaatimattomasti lahnaa jauhokastikkeessa.

Palkittu, ihailtu, kiitetty mies sanoo rakastamalleen kasvattityttärelle, tämän pyytäessä elämänohjetta väsyneesti: Omatuntoni mukaan, Katja, en tiedä…

Kirjallisuus! Joskus se oli suurta.

Viimeksi hypin uudemman kirjallisuuden vuoksi ilmaan kun Alice Munro sai novelleistaan Nobelin ja Tarja Halonen palkitsi Finlandialla Ulla-Lena Lundbergin teoksen Jää.

IMMU