Hymytuulet

Professorisnainen on hoksannut, että iloinen ihminen hymyilee samasta syystä kuin vihainen kurtistaa kulmiaan ja surullinen itkee.

Hymyn taakse voi kätkeytyä väheksyntää, häpeää, inhoa.

Nuorten ei tarvitse aina hymyillä. Heidän on saatava vihata vanhempiaan ja maailmaa. He kun tajuavat millaisena maailma ollaan heille jättämässä.

Vanhusten ei tarvitse hymyillä koska heidän ei tarvitse enää miellyttääkään ketään. Heille tuottaa iloa ottaa silmillään arkunmittoja lähimmäisistään.

Tärkeintä kestohymyily on 35-65-vuotiaille. Sitten he näkevät eläkkeensä pienuuden.

On ihmisryhmiä, joiden hymyjä sietää varoa. Jos poliitikko tai työnantaja hymyilee, se paljastaa hänen keksineen kenen kontolle syyn pahoinvoinnista voi vierittää.

Minulla hymylähteitä ne ovat joutilaisuus ja kuunteleminen.

Näkemyksellinen joutilaisuus panee hymyilemään kun päällä on koko ajan tekemisen uhka. Minulla on edessä ruohonleikkurin käynnistäminen puolison hyötykäyttöön. Sitten makuulle. Lauhkea joutilaisuus on kuin katselisi Taivaan Isän ikkunoita. Ken niitä tarkkailee, ei ikinä pitkästy vaan on onnellinen. Ja hymyilee!

Olen hymyjä metsästävä kuokkavieras tässä yrmyjen maassa:

Äiti oli torilla limpparilla pikkupojan kanssa ja kysyi tältä: M näit kun olit autoajelulla isin kanssa. Poika tähän: Viisi idioottia, kolme pässiä ja kaksi homoa.

Toisella puolellani nuori mies kysyi kaveriltaan, mitä ostaisi tuoreelle vaimolle syntymäpäivälahjaksi. Tähän ystävä: Älä ainakaan yöpaitaa. Se rypistyy suotta tyynyn alla.

Paikalla levähti kaksi kypsähköä naista. Toinen näytti iki-Afroditelta, joka viettää päivänsä liukuen uima-altaassa kultakalojen keskellä. Toinen, jonka kasvoilta eletyn elämän jäljet, kysyi, ystävättäreltään: Kummalta olet saanut kauneutesi, isältä vai äidiltä. Ystävätär siihen, kireästi hymyillen: Isältä, hän on plastiikkakirurgi.

Papinoloinen mies kysyi viereispöydässä naiselta, missä tämä arvelee kuolleen miehensä sielun majailevan. Tähän nainen, ilmeisesti parisuhteen ynnämerkkistä patinointia paitsi jäänyt: En haluaisi nyt puhua ikävistä paikoista.

Ja päälle irtosi ihanan vapautunut hymy. Salakuuntelijana ilahduin, hyvä etten mennyt halaamaan, koska juuri hänenlaisillaan ovat rypyt siellä, missä hymytkin ovat olleet.

Paras hymy? Se joka yltää suupelistä silmiin.

 

IMMU

0
immu
Kuopio

Oli pakinoitsija ja kirjallisuustoimittaja Savon Sanomissa 1975-2007

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu